United States or Anguilla ? Vote for the TOP Country of the Week !
Minä kun huomasin, että on niin vähä sitä jälkiväkeä, että Samppa yksinään vain, niin pyörähdin päin. Samppa hurjana käsiksi minuun, vaan siinä hän loukkasi vähän itseään. Sai siinä muistipalan, että jos kuin vanhaksi elää niin joka päivä muistaa sen tapauksen. Siinä lupasikin minulle, että hän antaa rauhan eikä virka mitään minun asioihini.
Isäni vihastui Pekalle ja alkoi niin koston kiihkosella mielellä puhella: »Kurikka on orren päässä, pala patsaan nenässä, ei kuiva eikä märkene. Kunhan Samppa joutuu emosolalle, kunhan mies kasvaa, hammas karkiaa, niin kyllä kurikka orren päästä putoaa. Varokoon Tapani sitä vaan. Tulee vuoro vielä vieraiksi, ja kun sattuu, niin lisän kanssa se nousee voi porosta.»
Sampan pää joutui nyt pyörälle. Hän näki viisaimmaksi ottaa eron virastaan, sillä tuollaisen kysymyksen selittämiseen olisi vaadittu pitkät puheet ja kuka mokomia olisi arvannut edeltäpäin ajatella. Puhuteltavakaan ei joutanut odottamaan ja nyt päätti Samppa täydestä sydämestään olla lupautumatta toista kertaa tähän toimeen.
Kotona näytti olevan tuumat tukussa, että vielä kerta kuritetaan minua oikein isällisellä tavalla, kun hyvästä ei ollut apua. Kussa pääsin pirttiin, niin Samppa alkoi haamuilla ihan käsiksi, kun tiesi että kyllä muut auttavat. Vaan minä nyt pyörähdin kuin tulenkieli kartanolle, sain asetta käteeni, sanoin, että »pysy erilläsi, muuten nukut henkesi viereen. Nyt on leikki kaukana.»
Mutta muut pojat katsoivat vain minuun suurilla silmillä, kun rupesin heille laulamaan, ja sanoivat: »Onko se tuo Samppa tullut paimenessa hulluksi, vai mikä sitä riivaa?» »Sehän sanoo olevansa Muurikki», pilkkasi se räähkämäisin ja typerin renkipoika, ja muut sille nauroivat.
Mutta tuo kello seinälle muuten olisi unohtunut, jos sinä et olisi kelloa maininnut, sanoi Mooses vetäessään paksua mateen murua kupista. Minullepa tuo olisi jäänyt, meillä ei olekaan kelloa, sanoi Samppa. Eipä se joudu sinulle, siellä tuskin lienee seinäkelloa. Ei ole, palaneet ovat nekin, sanoi Martta pistellessään matikkavelliä Joelinkin suuhun.
Minä vakuutan sinulle Kaaperi, että tänäiltana Alitalon nurkat soivat ja pihtipielet paukkuvat. SAMPPA: Oikein Kalle! Sinähän jo laskettelet kuin aikamies. Ryyppy vielä ja sitten lähdetään. Vielä kun saamme Simolan Jussin ja Päistärin Heikin joukkoomme, silloin emme pelkää vaikka tulisi pataljoona turkkilaisia vastaamme. Lähdetään pojat! KAAPERI: Lähdetään, lähdetään!
Vaan en minä siinä malttanut kauvan istua, lähdin kävelemään ulos vetäen jälessäni sitä lankakerää toivossa, että kissa ehkä sen huomaa ja tulee jälessä. Silloinpa juoksi Samppa jälkeen ja polki kerää, että katkesi jukko. Suututti se minua. Minä pukkasin häntä ja ryöstin pois keräni. Samppa rupesi itkeä värnöttämään.
Ja kun ottaa, niin ottaa semmoisen, joka näkyy kaivolta kotiin. Hönkä on aina hönkä. Niin sanotaan hevosestakin, että kiitä pientä, moiti suurta, vaan istu ison rekeen.» Samppa alkoi mupatella, että »saattaa sika syödä ne naimaeväät. Taitaa pitää minun lähteä tästä akkaperiin, ei tässä panna semmoisia ryökkinöitä vielä emännäksi eikä taloutta sotkemaan, se on selvä tosi.»
Ja totta tosiaan, niinpä näyt tahtovankin, et omaasi välitä puolustaa. En olisi luullut sinua Kalle noin löyhämieliseksi. SAMPPA: Niin Kalle, niin on asiat, varo vain ettei lintu lennä käsistäsi. Hullusti käy sinun, ellet ajoissa tahdo näyttää mikä oikeastaan olet miehiäsi.
Päivän Sana