United States or Libya ? Vote for the TOP Country of the Week !
Uskon myös asiassa ainakin olevan vähä perää, sillä Elina oli viimeisiin aikoihin ollut erinomattain vähäpuheinen minua vastaan. Kaikki ei ollut niinkuin ennen. Kuitenkin päätin minä sanoa hänelle ajatukseni, sillä tietämättömyys vaivasi minua kauhiasti. Siinä tarkoituksessa menin minä yhtenä kauniina päivänä Rauhalaan, jossa myös onnestuinki tavata Elinan yksistään kotona.
"Pastori," sanoi Kenelm kun he kulkivat eteenpäin, "minun täytyy lähteä noihin siunattuihin pitoihin. Minä alan uskoa, että tuossa vanhassa kunnioitettavassa typerässä jutussa majasta ja sydämestä on hiukan perää. Ja Will Somers'in täytyy pian naida, jotta hän sitten vapaasti voipi sitä katua." "Minä en käsitä miksi mies katuisi, joka on nainut kauniin tytön, jota hän rakastaa."
"Minun luuloni eivät saa johdattaa sinua. Sinun täytyy pitää niitä salassa. Niissä ehkä ei ole perää. Minulla ei ole minkäänlaista oikeutta puhua". "Jos niin olisi laita", toistin minä, "kertoo Agnes kyllä sen minulle aikanansa. Sisar, jolle minä olen uskonut niin paljon, täti, ei liene vastahakoinen luottamaan minuun".
Ajattele, jos me ollaan väärässä, Minkä suhteen? Jos heillä on oikein. Mutta missä? Kaikessa. Jos siinä on perää, mitä Niskanen sanoi, että saamme vielä vastata tuomiopäivänä tuostakin kevytmielisyydestä. Ja eikö meidän elämämme todellakin ole kevytmielistä. Kelpaako tämä nyt jumalalle?
Oikein tietämättäkään mitä hän haki, ainoasti totellen epämääräistä haluansa saada tietoa, min verran tuossa hirvittävässä huhussa oli perää, riensi hän nyt siihen paikkaan, jota hänen tunteensa vielä eilen olisivat saattaneet hänet kaikkein enimmin välttämään.
Sehän on merkillistä, ettei kukaan kuule mitä minä sanon! Koko jutussa ei ole vähintäkään perää. Mitä mustiin vaatteihin tulee, niin ne ovat vaan tavalliset suruvaatteet. Ja jos vaikka hän saarnaileekin, niin saarnailkoon, eihän se merkitse että hän on sosialistin kanssa kihloissa. Sen minä sanon, että jos hän jonkun valitsee, niin ei se sosialistia ota. Tänne se kuuluu.
Sotaherra oikaisi itsensä jälleen selkäkenoon ja katsoi suurin silmin häntä. Ei! Siinä ei ole mitään perää! huudahti hän... Niin, tyttären kuolemassa tietystikin, sillä hän otti myrkkyä isänsä kuolinvuoteen ääressä... Aivan oikein! Muistan kuulleeni jotakin sentapaista. Hän oli hysteerinen, hän oli hulluuteen saakka hermostunut.
Ja sitten vielä, sanoi Nehljudof tulematta vierashuoneeseen ja pysähtyen ovelle. Minulle kerrottiin, että eilen rangaistiin vankilassa ihmisiä ruumiillisesti. Onko siinä perää? Maslennikof punastui. Jassoo, siitäkö sinä? Ei, mon cher, parasta olisi kieltää sinulta pääsy, kaikkeen sinulla onkin asiata.
Jos Essendeaniin olisi ollut vain tunnin kävelymatka, olisin jättänyt seikkailuni siihen ja palannut Mr Campbellin luo. Mutta kun jo olin kulkenut niin pitkän matkan, esti jo yksistään häpeä minua luopumasta yrityksestäni, ennenkuin saisin nähdä oliko syytöksissä perää.
Häntä olisi nyt pitänyt estää, mutta hän laskeutui kuitenkin, vieläpä muuttui Maslovaksi ja alkoi moittia Nehljudofia: »minä olen pakkotyöläinen, mutta te olette ruhtinas». »Ei, en anna perää, ajatteli Nehljudof, heräsi ja kysyi itseltään: Teenkö siis oikein vai väärin? En tiedä, ja minulle on yhdentekevä.