Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 16. heinäkuuta 2025
Junnu hakkaa vain kovemmin mitään virkkamatta ja pyöräyttää kerran hakkuriaan, niin että lattia kolahtaa. Etkö myö tätä tupaasi? irvistää Tahvo tulesta päätään kääntäen. Minä ostan sen, jos myöt. Saat sata markkaa tähän paikoilleen, Myötkö? En! Et siitä sen parempaa hintaa saa muiltakaan... Vallesmanni on jo tuolla työpaikalla ja uhkasi heti paikalla tulla häätämään, jos et hyvällä poistu.
Hän on sitä aina hyvästi hoidellut, ja se hörhättää hänelle jo loitolta. Hän pysähtyy sen luo, ruopottelee sen aidan yli ojennettua kaulaa, haastelee sille ja soittelee sen kelloa vähän aikaa. Se on ollut täällä hänen ainoa ystävänsä, joka ei ole sanonut poikkitelaista sanaa ja jonka silmissä ei koskaan ole näkynyt salaistakaan ivaa. On sunnuntaipäivä, kun Junnu palaa korpeensa.
"Minkä?... tuonko turkin antoi?..." kysäsi ruustinna nauraen. "Eikä, kuin tämän alimmaisen..." Nyt koki Junnu repiä turkkireuhkaansa avonaisemmaksi ja saikin vihdoin vanhan ruskean haaratakin hännykset käsiinsä. "Tämänhän se antoi, pormestari ... jopa tämän..." "Hyvä mieshän se taitaa olla pormestari ... kiittävät sitä muutkin..."
Mutta se on nyt laiha ja lamassa, on vielä talvitakussaan, karva hankautunut, selkä makkaroilla, säki ja hartiat vereslihalla, suupielet revittyinä ja pää riipallaan. Se tuntee entisen isäntänsä, mutta ei jaksa tulla luo, hörhättää vähän ja töykkää turvallaan käsivarteen. Voi, minkä ne ovat sinusta tehneet! ... voi heittiöitä, voi hylkiöitä! vaikeroi Junnu itsekseen.
Isäntä vain on vielä valveilla ja sovittelee kenkiään tuvan orrelle kuivamaan, kun Junnu astuu sisään ja istuutuu seinäpenkille sanaakaan virkkamatta. Onhan siinä vielä ruokaa syödäksesi, sanoo isäntä, mutta Junnu ei sano haluavansa. Olisi minulla vähän asiata isännälle, virkkaa hän sitten, kun näkee tämän tarttuvan oven ripaan. Mitä sitä Junnulla nyt olisi niin tärkeätä asiata?
Hän tulee hevelästi kättelemään, istuu penkille ja sanoo: Minä toin tänne Junnulle harvinaisia vieraita. Mitä ne on nuo miehet? kysyy Junnu. Ne on insinöörejä. Mitä teillä on täällä tekemistä? Me aukaisemme rautatielinjaa. Samassa tulevat herratkin sisään. Päivää, päivää! sanovat he rehevästi. Täällähän on talo, vaikkemme siitä tietäneetkään ... tekö olette tämän talon isäntä?
"Parasta taitaa olla, että viepi omansa perässään ... ei niiltä ruojilta ne säily kumminkaan ... niin, kutti, töllöttäkää siellä nyt, sen urvelot!..." lisäsi hän vielä silmätessään taaksensa portaille päin. Niin meni pojilta se lysti tällä kertaa, kun Junnu korjasi konttinsa mennessään. Mutta eivät he siitä vielä nolostuneet.
Lähtisin jo huomenna metsään ... ja jos ei muutoin käy, niin panen sijaisen. Taas vähän aikaa mietittyään virkkaa isäntä noustessaan: Kai sinut pitänee päästää, jos ei muu auta. Päätetäänhän sitten tarkemmin toissa kertana, sanoo hän ja menee. Junnu jää istumaan puolipimeään pirttiin. Kauan on tämä tuuma hänen mielessään madellut.
Päästäisitte minut pois palveluksestanne. Mitä se Junnu tarkoittaa? Kesken työajan? Ja minkä tähden? En tule enää toimeen tässä talossa. Mitäs se nyt niiden räähkäin puheista ... onhan ne saatu ennenkin tämmöiset riidat sovitetuiksi. Lie heidän puoleltaan, vaan ei minun ... ja saattaisin tässä tehdä vielä vahingoitakin...
Junnun tupa on puolimatkassa kahden kaupungin välillä, ja siihen on tehtävä suuri asema, joka tulee kolmen pitäjän liikkeen keskustaksi. Mökin ympärys on raivattava, metsä hakattava, pellot tasoitettavat ja huoneet tuomitut purettaviksi. Ja Junnua on vaadittu väistymään rakennusten tieltä. Mutta Junnu ei ole väistynyt eikä aiokaan väistyä.
Päivän Sana
Muut Etsivät