United States or Belarus ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kovin kertoi renki hänen kiroilleen ja uhkailleen, kun näki veräjästä mennyn. Ensi kimmastuksessaan oli aikonut tulla vuorelle sieltä meitä pois ajamaan, mutta sitten oli kuitenkin kääntynyt pois ja mennyt hyvin tuohuksissaan kotiinsa, uhaten vallesmannilla. Ovat ne vainot vähemmistäkin nousseet.
Velallisia ja muita joukkoja oli kokoontunut nimismiehen kanssa Ahoniemeen toimittamaan ensimmäistä isompaa huutokauppaa. Malinen oli pakahtua vihasta. Mitä asiata vallesmannilla on tässä? kysyi hän äkäisesti. Huutokaupan pitoon minua on vaadittu, ilmoitti nimismies maltillisesti. Vaan minä en ole vallesmannia tänne kutsunut.
Ennen kun olin vallesmannilla piikana, osti vallesmanni sokeri-arkun josta hän maksoi kuusi markkaa, eikä se ollut edes niinkään hyvin tehty, kuin tuo Ollin on". Ja mammalla oli oikein. Hän lähti itse arkkuista myömään ja tuli ensin isoon pappilaan.
Ainoastaan kerran tätä ennen olen hänet näin haltioissaan nähnyt, virkkoi vanha Saara, joka oli kolmattakymmentä vuotta talossa palvellut. Milloin se tapahtui? tiedustivat toiset piiat. Hyvin hiljaan sopotti Saara: Silloin kun saatiin tietää, että vallesmannilla oli morsian Wiipurissa. Voi voi, sitäkin temmellystä! Hetvi tuli, puheli ystävällisesti palvelijoiden ja alusväen kanssa.
»Lapsi», murahti Antti tyytyväisenä. Jussi taas virkistyi, kun sai näin kostaa. Riemastuen hän kertoi: »Esimerkiksi sillä Tohmajärven vallesmannilla kuuluu olevan semmoinen kiroamis-ääni, että koko Tohmajärven seurakunta saa siitä ylpeillä ja vielä Pälkjärvikin aina sinne Ruskealan rajaan asti.» »Kovahan se kuuluu olevan noitumaan», myönsi Antti.
»Onhan sillä selkää tällä vallesmannilla!... Ei sitä tarvitsisi suurenkaan pitäjän vallesmannin hävetä», sanoi Antti. Kun se osa kylpyä oli suoritettu, ehdotti Vatanen: »Pannaan nyt jo loppulöylyt ja valellaan tuolla kuumalla vedellä. Otahan tuo kippa ja valele sinä ensiksi!» Sauna oli taas höyryä täynnä. Sen seassa riemuitsi Ihalainen: »Tuntuvat jo luut rupeavan vetreytymään.
Junnu ei jaksa juosta jälkeen, ei jaksa enää suuttuakaan, antaa hänen ahon laidasta haukkua häntä hevosvarkaaksi, roistoksi, uhata vallesmannilla ja uudella vankeudella ja kadota käsistään metsään. So, ruuna, kivimäkeen! kuulee hän Tahvon siellä ärjyvän hevoselleen. Senhän se on, ajattelee hän tylsästi, niidenhän ne on kaikki ... nehän ne tekevät, mitä tahtovat...
Skool pruur, sanoi Svenpark hevoselleen. HELENA. Joko Hoppulainen taas tuo viinaa tänne? Ellette voi tuota juomistanne jättää, niin antakaa kuitenkin olla muita siihen viettelemättä. ANTTI. Eikö hän saata sitä itse tehdä? HOPPULAINEN. Sanoi olevan itsellään muita toimia. ANTTI. Mutta jos vallesmannilla olisi vihiä asiasta ja hän tulisi sinne, kuinkas sitten käy?