United States or Libya ? Vote for the TOP Country of the Week !
Soutakaa vene tänne, matami tai neiti tai mikä lienettekin, huusi satamasillalla seisova mies, äänessään jälleen tuima sävy. Joko nainen ei tätä käskyä kuullut tai siitä välittänyt, ainakaan hän ei vastannut mitään. Oletteko te kuuro vai onko lempo tukkinut suunne? ärjäisi mies kahta kovemmin, läheten aivan sillan laitaan.
Palvelija huusi: "perustus painuu maahan!" mutta rakennusmestari ei ollut siitä millänsäkään; hän ei kääntynyt, vaan naurahti palvelijalle ja sanoi: "Sinä ynnä kumppanisi saatte suunne täyteen multaa, ennenkuin Thim liikahtaa".
Kyllä äiti ymmärtää, että minä en voi pitää ruumiilta ryöstämiäni rahoja. Nakkaa ne sitten herran nimessä takaisin mereen! Semmoiset rahat! Te olette hulluja! kuului ukki henkäisevän. Niin juuri! vahvisti Hanna. Pitäkää te suunne ja antakaa minun puhua lasten kanssa! tiuskaisi taas Söderlingska.
RAFAEL. Vaikka, olenhan minä sen kuullut. FEDERICO. No koska tiedät sen: hän on kostoa ottanut. RAFAEL. Se on konnantapaista, herra! FEDERICO. Jollei hän olisi lääkärini... RAFAEL. Jollen ajattelisi hänen vanhuuttansa FEDERICO. Te olette vanhuutenne häväisseet! RAFAEL. Te olette itse kevytmielisyys harmaapäisenä! Oletteko milloin saaneet suunne puhtaaksi herjauksista?
Puhukaa suunne puhtaaksi tai suorikaa tiehenne! Sanotaan teidän ylhäisyytenne ottavan kruunun tukaatteja vastaan 13 talarista, mutta maksunsuorituksissa käyttävän niitä 15:sta. Loruja, puhukoot mitä tahtovat. Minä, perhana vieköön, opetan heitä jaarittelemaan, jahka kuningas tulee! Sentähden ajattelin, että jos annettaisiin tukaatin käydä 14:sta; niin parjaajain suut tukkeutuisivat.
Niin totta kuin Jumala auttaa, sanon minä teille, että me saamme tapella, jos ei tänäpäivänä, niin jonakuna toisena päivänä. Pitäkää nyt suunne kiinni, minä menen kenraalin luokse. Armfelt meni ja tapasi kenraalin ankarassa sananvaihdossa nostoväen lähettämän lähetystön kanssa, jonka johtajana oli eräs uljas nuori talonpoika Lauri Larsson Isokyröstä, yksi heidän itsensä valitsemia päälliköitä.
Isä, kuiskasi Meri lempeästi toruvalla äänellä. Ole laupias niinkuin taivaallinen isämme laupias on ja sulkee syliinsä kadotetut lapsensa. Ja jos poikasi koskaan palajaa ... alkoi Larsson samalla tavalla. Pitäkää suunne kiinni ja antakaa minun olla! vastasi hän äreästi. Minulla ei ole enää poikaa ... joka katuvaisena lankeaa jalkojeni juureen, lisäsi hän, kun näki Merin silmien kyyneltyvän.
Teidän suuri suunne, herra Mac Aulay, on liian kuuluisa, jotta kunnian mies olisi kerskauksistanne milläänkään. Teille, herra kreivi, ja Allanille, jotka tämän saidan isännän sijasta olette kanssani seurustelleet, lausun kiitokseni.
Pitäkää suunne kiinni, tiuskasi Reeta. Mitä se teitä liikuttaa. Jottako tuuli venettä kiikuttaa. No ette minulle enää kauan järkeile, pääsette minusta, sanoi Reeta varmasti ja meni ulos. Sen tiesivät toisetkin ja tahtoivat mielensä hyvikkeeksi näyttää Reetalle eron edellä, etteivät he niin kovin kuuliaisia ole olleet.
Niin, varmaankin se on tuolla, vastasi toinen. Kunhan emme vaan takertuisi uuteen suohon, virkkoi taas ensimmäinen; siitä lajista jalkakylpyjä minä olen jo saanut tarpeekseni. Minä vakuutan, että siellä se on, intti toinen; pitäkää suunne kiinni ja menkää eteenpäin! Sopimuksemme mukaan, kuului nyt kolmas ääni, joka oli naisen, te ette tule mukana ylös ... minä menen sinne yksin.