United States or Senegal ? Vote for the TOP Country of the Week !
Luutnantti Hjalmar ilmasi levottomuutta, mutta hän malttoi itsensä. "Te kysyitte minulta jonakuna päivänä, jos minä voisin sanoa teille jotain aivan uutta pukua, joka olisi uusi presidentin luona pidoissa; nyt olen keksinyt yhden." "Kiitoksia, hyvä luutnantti Hjalmar, kiitoksia! No, mitä sitten?
Ensi-aikoina elelimme uudessa kodissamme aivan kuin matka-majassa, aivan kuin huvi-retkeläiset ulkona luonnossa. Kotimme oli kehittymis-tilassaan, ja me söimme ateriamme miten kulloinkin oli sopivinta, jonakuna joutohetkenä, ja se tapahtui oikein paimenen-tapaisella yksinkertaisuudella.
Sen tarttee isän sentäänkin tietää, että minä rakastan Elsaa, ja arvelen, että hänestä jonakuna päivänä tulee minulle vaimo, vastasi Olle. Ottaisiko Iso-Sven miniäkseen Sysi-Yrjön tyttären! huusi Sven. Ei, me viivymme siinä asiassa. Korkeammalta se täytyy tulla. Ei hän ole nainen herrasmiehelle, ainakaan semmoiselle kun minun poikani on.
Henrikin huoneessa enimmäkseen seuraelämän uutiset kerrottiin ja silloinpa siellä herttaisesti naurettiin! Ah! rakkaasen perheesen on surun vaikea saada jalansijaa, ja jos se pääseekin jonakuna hetkenä sisään pujahtamaan, niin se toisena ajetaan ulos.
Mutta emäntä hymyili leppeästi. Meillä on tapana näin lukukauden alussa aina jonakuna iltana nähdä kaikki tuttavat luonamme. Jotakin hän vielä sanoi, johon Selma vastasi »kyllä», ja siihen heidän puheensa taukosi.
Kylläpä huolit. Sano nyt jotakin mahdollista, jota mieluisimmin haluaisit. Nora. En, en todellakaan tiedä mitään. Niin, kuules, Torvald Helmer. Noh? Helmer. No, no; sano suoraan. Ainoastaan senverran kuin voit olla ilman; niin minä sitten jonakuna päivänä ostan niillä jotakin. Helmer. No mutta, Nora Nora. Tee se, Torvald-kulta; minä pyydän sitä niin hartaasti sinulta.
Ei, he olivat kiitollisia siitä mitä Jumala heille soi, tyytyväisiä sillä vähällä, ja kun heidän mökkinsä ohitse kulki, kuului sieltä aina joku iloinen laulu. Kylälliset pitivät tapana sanoa, kun he tahtoivat tarkoittaa jotakin oikein tyytyväistä: Iloinen luonteelta kun Sysi-Yrjö ja hänen vaimonsa Ingrid. Jos pastori jonakuna suvi-iltana seisahtui heidän oven eteen ja kysyi: No; kuinka te voitte?
Kun kuulet jonakuna syksyisenä, pimeänä yönä näkyvän valkean Marttalan kellari-kamarissa, niin saat tulla minua tervehtimään." "Heittäkäämme jo nämät, aika kiirehtii. Miten järjestämme hyökkäyksemme?"
Jonakuna muuna päivänä. Kymmenen päivää oli vielä jäljellä, ei ollut kiiruumpaa. Pojallekin oli se parempi. Miksi saattaa häntä tuskaan enemmäksi aikaa kuin tarpeellista oli? Ja niin Gunhild vihdoinkin rauhoittui. Hän pyysi Annaa menemään levolle. "Olen parempi nyt; ensi yönä saattaa tyttö valvoa." Anna oli väsymyksestä uupumaisillaan, hän teki niinkuin Gunhild oli pyytänyt.
Saattaisipa pistää päähäni, hiisi vieköön, että minä jonakuna kauniina päivänä lähettäisin kihlasormukseni hänelle takaisin ... niin niin!..." "Arvid, sinun maljasi!" kirkasi luutnantti Mätälin, "kaikkien itsenäisten miesten malja!" "Heidän ystäviensä myöskin!" huusi tuo pieni 'Byron'. "Minä aioin sanoa ystävättärien", kuiskasi hän Eleonoralle, "mutta ei se nyt tässä sopinut, ymmärrätkö?"