United States or Tajikistan ? Vote for the TOP Country of the Week !
Anoppi kolmannessa asteessa, tuhat peninkulmaa väliä me muutamme Filippinein saarille. FEDERICO. Mahdotointa; iso-äiti, äiti ja tyttären tytär ovat pyhän liiton laatineet, ennen kuolla, kuin erkaantua. RAFAEL. Kirottu liitto onko iso-äiti vanhakin? FEDERICO. Vasta 54 vuotta, pulska rouva. RAFAEL. Ei siis mitään toivoakaan neljännestä asteesta. FEDERICO. Ei vähintäkään.
Se talonpoika kehno on, jok' ei käy pelloltaan, Kun uskoa ja vapautta maassa poljetaan. Oi, Herra, turvaks herttuan ja Ruotsin! Rafael Hertzberg. LAPSIEN EL
RAFAEL. Vuosi on siitä, vuosi, kuin hänen näin. Minä matkustelin Ranskan maalla. Me pidimme parikymmentä minutia purtoa eräässä väli-pysäyspaikassa, jossa syötiin yhteispöydässä, minä istuin vastapäätä yhtä naista ei, yhtä jumalatarta! Luuletkos, että olisin mitäkään suuhuni pannut?
Muodon vuoksi asettuu painettipyssyllä varustettu mies eteen ja kysyy. »minne matka?» »Mikael Angelo, Rafael», vastataan ja hän ymmärtää ja antaa mennä, osoittaen rappua, jonka päässä jo seisottaa toinen vartija ja neuvoo sivuhuoneeseen, jossa kolmas vartija on vastassa. Sistinan kappeli, jonne monia mutkaisia portaita tullaan, on soikea huone.
Ainoasti vuoriseudun yksinäisyydessä, luonnon juhlallisessa hiljaisuudessa, kaukana ihmisten kohinasta, minä vielä voin lohdutusta löytää. Mitäs tämä on! Eiköhän nämät juuri ole hänen kasvonsa? Niin oikein, hän se on, hän se on! 5 Kohtaus. Rafael. Dolores. DOLORES (peräovesta sisälle tullen). Mies-ihminen polvillansa? (
Kuinka se on mahdollista? FEDERICO. Ilman mitään mutkia, rouvani äiti ja iso-äiti. RAFAEL. Onneton itseäsi, sinä olet siis niellyt kaksi arsenikki-palleroa. Tuosta on hirmuinen remahus syntyvä! FEDERICO. Toinen anoppi heittää nuoran kaulaani, toinen sillä kurkkuani kuristaa. RAFAEL. Niin aina, niin aina, minä tunnen sen perinpohjin, tuon anoppitaudin.
DOLORES. Mutta en ole vielä kysynyt, mistä syystä kunnioitatte meitä tänne tulollanne. RAFAEL. Minä tulin tervehtimään ystävääni, Federico ja minä olemme lapsuuden-ystävät. (
RAFAEL. Minä annoin sen teille ja te katsahditte minuun semmoisella silmäyksellä, jota en ikinä unhota. Sydämmeni oli teidän. Sydän ja gurkku. RAFAEL. Oi te pilkkaatte minua, te saatatte minun onnettomaksi? DOLORES. Enhän minä pilkkaa, mutta kertomuksenne naurattaa minua väkisinkin. RAFAEL. Niinpä tuskaanikin nauratte.
RAFAEL. Miksi niin? Hän ei tunne tilaansa. RAFAEL. Etkö tahdo sanoa minulle, minkätähden sinun käy sääliksi minua? FEDERICO. Sinä olet gurkut päähäsi pannut. RAFAEL. Kuinka? gurkut päähän? Oletko sinä päästäsi paleltunut? FEDERICO (hiljaa). Hän ei ymmärrä minua. (
Mutta kun joku päivä tuota Hugh'ille valitin, hän vastasi minulle sanoen: "Kankeutta eihän ole sekään, Kitty, että kun näet äitisi lempeät kasvot, sinun ei tule mieleen huudahtaa: 'Mikä kumman kaunis muoto! Ja yhtä-kaikki minä olen varma, että Rafael ei koskaan maalannut kasvoja, joissa olisi ollut enemmän pyhää puhtautta ja suloa kuin hänen silmissänsä.