United States or Zimbabwe ? Vote for the TOP Country of the Week !
Elsan jälleen tultua vuoteelle lapsensa tykö, tulivat hänen vanhempansa, sillä he olivat kutsutut kummiksi. Myllärin emäntä ei saattanut niin sanoa, kuinka olivat huoneet koristetut, kuinka olivat kaikki liikkeellä kylässä, ja hän huusi ehtimiseen: »Ei suinkaan sellaisia ristiäisiä ole koskaan nähty Kultalassa! eihän ruhtinaankaan eli kuninkaan syntymistä niin kunnioiteta.»
Hän itki hiljaa syvästi liikutettuna. Nojaten lapsensa kanssa Lauria vasten, sanoi hän miehelleen: "Miksi tahdot sä syöstä meidät onnettomuuteen?" Silloin näytti kuin Lauri olisi mielinyt tarttua hänen käteensä, mutta eipä hän tehnyt sitä kuitenkaan, sanoihan vain: "Kyllähän näet, että Jumala niin tahtoo."
Ei enää mennyt kylään, kun lähetimme. Kätkeytyi vaan nurkkaan eikä lähde. Naapurin eukko pistäysi täällä toissa päivänä, mutta kun näki meidät nälkäisinä ja sairaina, kääntyi ja meni tiehensä. Hänenkin miehensä on mennyt maailmaan eikä hän itsekään tiedä, millä pienet lapsensa ruokkisi. Tässä nyt olemme maanneet ja kuolemaa odotelleet.
Häät vietettiin sittenkin hyvän emännän luona, itkusilmin erottiin ja Ulla lähti, mutta se onni, jota hän toivoi, katosi pian kuin unelma. Torppa oli köyhä, parina vuotena vei halla vuodentulon, ja vihdoin täytyi se myydä. Molemmat hänen lapsensa kuolivat pieninä, ja vihdoin sai hän saattaa miehensäkin hautaan. Tämä oli joku kuukausi sitten kuollut ponnistuksista ja puutteesta.
Ja hän kiristi myös lahjoja miehellensä ja pikkutytöllensä siellä maaseudulla. Joka viikko lähetti hän sinne paketin pikatavarana. Sinä päivänä, jolloin hän sai tietää, että hänen lapsensa, jonka Couteauska oli vienyt kotiin, oli kuollut vilustuksesta, annettiin hänelle viisikymmentä frankia, aivankuin maksuksi lapsesta.
Hänen sisäistä elämäänsä tänä koettelemusten aikana valaisee surun ja nöyryyden kauneus, hän sälyttää omille hartioilleen syyn lapsensa orpouteen ja äitinsä murheeseen; mutta hän kestää itsetietoisena ihmisten pilkan ja tylyyden, ja hän osaa suhtautua ympäristöönsä tarpeen tullen ylpeydelläkin, mikä osoittaa hänen ottaneen täysin omalle vastuulleen asemansa.
"Miltähän minulle tuntuisi jos näkisin Lilyn toisen miehen vaimona: hänen lapsensa äitinä?" Häntä hirvitti tämä ajatus ja hänen huuliltaan pääsi väkinäinen huokaus. Hän oli pysähtynyt, kun Tom herkesi puhuttelemasta häntä, ja tunsi, että jokin hiljaa koski hänen käsivarteensa, jota hän nojasi aitaa vasten. Hän katsoi sinne ja näki, että se oli Blanche.
Jos Jaakko tulikin usein synkkä- ja raskasmieliseksi elämän surun tähden, oli siinä Mari aina lepertelemässä ja iloittamassa häntä, sillä hän tiesi että Jaakko kävi huolelliseksi juuri hänen ja lapsensa tähden, kun ei hän voinut pitää selvää leipää pöydällä heidän varallansa.
Kaikeksi onnettomuudeksi hän vielä jäi elämään yksin, sillä hänen huolehtiva, syvätunteinen vaimonsa kuoli aikasin, jättäen neuvottoman, sapelia rämistelevän miehen sotilaallisiin käsiin heidän ainoan elossaolevan lapsensa, Edvardin.
"Te saatte naida tahi olla naimatta, aivan mielenne mukaan, minun ei tule koko asiaan mitään." "Mitenkä? Isän ei tule lapsensa naimiseen mitään!" "Minulla ei ole enään lasta", sanoi Mauno synkästi. "Mitä tämä nyt on, onko Mari kuollut?"