United States or Turkmenistan ? Vote for the TOP Country of the Week !


Tavallisesti joku tuli konttorista, kun eivät nuoret herrat olleet kotona; silloin Kristian Fredrik, mutta varsinkin Rikkard oli vastassa jo kaukana vuonolla purjehtiakseen satamaan ja juodakseen Marsala-viiniä laiva-majassa. Prikin kääntyessä ankkuri-paikkaa kohti, oli "rouvan vene" vielä kappaleen matkaa siitä.

Se sujahti sieltä esille vinhassa vauhdissa; koko sarja valkohihaisia soutajia veteli yhtaikaa, niin että airot rytkyi, ja kaartaen ympäri niemen kärjen vene kääntyi suoraan kohti kotorantaa. Virkun rajaton ilo puhkesi siihen, että se lähti kuin nuoli pitkin rantaa kiitämään ja ajoi lentoon varislauman.

Kapteeni oli miltei ensi kertaa vesillä ja vene käänteli hänen käsissään sinne tänne, josta Hinkki alkoi hermostua. Mikäs näkyy minun pääni takaa, häh? tiuskasi hän. Tokan savupiippu, sanoi kapteeni. No, jos piippu menee tälle puolelle päätä, niin souda tällä airolla, mutta jos tuolle, niin tuolla, ymmärrätkö? Kapteeni teki niin eikä vene enää käännellyt.

Kovasti ukot työskentelevät, kiivaasti he menevätkin, vaan menevät rannan kanssa rinnakkain, noin menevät tuonne tuonne ja meitä lähestyy kuohu. Näyttää kuin vedenkalvossa uisi joku veden hirviö, itse Ikiturso mylleröisi veden pinnan... Se ryntää eteenpäin... Laskumies nousee seisaalleen, soutaja lakkaa soutamasta ja nostaa teljon syrjälleen ja vene laskeutuu kuohujen syliin.

"Jumala suojelkoon teitä, Kesäkuu; niin, hän on sen tekevä hyvyytenne tähden, Sanokaa minulle, mitä on tekeminen ja onko setä raukkani vielä elossa". "Ei tiedä. Suolavedellä olemas vene; hän ehkä mennä järvelle". "Vene on vielä rannassa, vaan ei setääni eikä majoitusmestaria näy missään". "Ei kuolleina koska Kesäkuu näkemäs sen.

"Toisella kallionkukkulalla," Robert taas huusi, "näen lipputangon, jonka päässä on pallo." Kaikki tähystimet, mitä Toivolla oli, olivat silmällä, ja jokainen huomasi saman kuin Robertikin. Vihdoin ankkuri heitettiin loivalle rantamalle; vene laskettitn vesille, ja kapteeni, ensimmäinen perämies, Robert, Hannu ja muutamia miehiä lähti maalle.

Lunkentus purjehti Espanjaan, mutta Valtteri seisoi rannalla lanka kädessä ja varoi antamasta Espanjan olla liian etäällä Kuuselan maantieteessä. Nyt tuntui tuulen puuska. Juuri kuin oli hauskimmallaan, pääsi havaslanka Valtterin kädestä ja hyvästi Lunkentus! Se purjehti nyt omin päin aavalle järvelle. Valtteri juoksi veneen luo, mutta vene oli niin iso ja raskas, ett'ei hän sitä vesille saanut.

»Ei pääse nyt», tuumi Erkki. »Ei ole kun harvoin semmoista purjetuulta. Ei tiedä kuinka kauan vielä voi viipyä, vaikka eihän tästä enää mahdottomia olisiUusi viikko oli keikahtanut yli puolivälinsä, torstaipäivä oli iltaansa lähellä, kun Erkin vene pyrki Tikkalanniemeen. Hitaasti lähestyi talo, vaan lähestyi viimeinkin. »Pitäähän sitä käydä tässä talossakintuumi Erkki ja laski rantaan.

Kirkkaasen, tyveneesen veden pintaan kuvastui jokainen pieninkin rannalla oleva esine ihmeellisen todenmukaisena; vene lehtisen rannan luona keijui ikäänkuin vihriässä lehdistössä, niin että rantaa itseään tuskin voi eroittaakaan, sillä kaikki näytti vedessä ainoalta lehdiköltä, jonka suojasta sitten kaksi kirkkoa ja kaksi kylää perus-perustaansa vastaan pilkutti.

Tälle saarelle laski kello yhdentoista aikaan yöllä edellämainittu vene väkineen. Noustuaan maalle vaipuivat mies ja nainen polvilleen, ehkä yhtä paljon väsymyksestä kuin kiitollisuudesta sallimusta kohtaan, joka oli antanut heidän voittaa monet vastukset merellä. Julia noudatti vanhempainsa esimerkkiä ja risti hänkin pienet kätösensä. Ensimmäisenä nousi mies.