United States or Côte d'Ivoire ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Kuuleppa, Valtteri, minun neuvoani: kehu toisten vähemmin, niin saat enemmän toimeen," lohdutteli Joonas. "Ethän sinä mikään pelkuri ole?" "Minäkö pelkuri! Saatpa nähdä, Joonas, kuin karhu joskus tulee vastaamme. Minä, näet, ... mieluummin tappelen karhujen kanssa." "Vai niin, joko taas!" nauroi Joonas. "Valtteri parka, muista se, että ainoastaan pelkurit kerskaavat!
Helppo kai sinun lieneekin olla maistamatta, kun et koskaan ole siihen tottunut, etkä ole ollut kiusauksessa milloinkaan. Minäkö kiusauksessa? Sanonko minä sinulle, missä minä olen ollut ja miksi olisin voinut tulla ... minusta olisi saattanut tulla yhtä suuri juoppo kuin kenestä tahansa. Sinustako; Elä kehu! Sitäpä en olisi uskonut, ellen olisi omin korvini kuullut!
Tribuunit sotureit' ei ole; kansa Takaisin hänet kutsuu yhtä hevin Kuin karkoitti se hänet. Rooma hälle On mitä sääkselle on kala: siihen Se luonnon vaistost' iskee. Aluss' oli Hän nöyrä palvelja, mut arvoaan hän Ei voinut kantaa. Kopeusko syynä, Jok' onnenmyyrän liika menestyksell' Useinkin pilaa; vaiko älyn puute Hyväkseen käyttää joka tilaisuutta. Häll' ansiota on, mut liika kehu Sen tukeuttaa.
»No voi, voi sitä Vatasta!» kummeksi Kaisa, ja Antti puolusteli Jussin vaatimattomuutta, selittäen: »Se ei tämä Vatanen niillä rikkauksillaan kerskaile... Se on koko Vatasen sukumanni ollut semmoista, että ei se kehu varallisuudellaan niin kuin muut rikkaat.» Vatasen suvun hyvät ominaisuudet olivat jo tarkastellut aina Jussin isän isästä, ukko Jussista lähtien.
Oikein urhollinen mies ei koskaan kehu rohkeuttaan." Valtteri kahdeksannen kerran pulassa. Miten Valtteri hakee aarretta tullaksensa rikkaaksi. Kaukana metsässä oli pieni tölli, jossa asui vanha torppari vaimoineen. Nuorena ollessaan taisteli hän urhollisesti sodassa maansa vihollisia vastaan, mutta nyt rasitti vanhuus sekä häntä että hänen vaimoansa, ja he olivat jo kumpainenkin harmaapäiset.
Valtia-herraks taas olen noussut Pohjolan maille, En kehu, sen sanon vaan, ett' olen mahtava mies. Halla, mun veljeni, on salamielinen ryöväri, julma, Kammona kulkevi hän öisin ja viljoja vie; Rehtinä liikun ma virkani puolesta yöt sekä päivät, Rehtipä, tiedän mä tuon, Pohjolan kansakin on.
Niin minä sanoin, että saa rouva sen takaisin ja enemmänkin, jos liiaksi olen kehu...» »Voi äiti rukka sinun kauppojasi!» »Mitä?» »Niin, että olisihan siitä Helunasta saanut kahdeksan kymmentä markkaa puhtaasti maksaa...»
Mutta lähdinhän kuitenkin, lähdin kuin lähdinkin ja jouduin tänne asti ja puhuin asiani, ja silloin tulitte, herrat, ja avun toitte... Mutta vähätpä siitä. Eiväthän karhut silti loppuneet. Mutta se siinä parasta, että tultiin tutuiksi... »Siellä on semmoinen ja semmoinen talo» ... itsepähän tiennette, millainen on, en kehu.
Minä olen nähnyt unta niin paljon sinusta, ja melkein olen katunut, että sinun sinne toimitin. Totta kyllä, en ole sitä paikkaa kuullut varsinaisesti moitittavan josko ei kiitettävänkään; kumminkin arvaan minä, että tällä kertaa sinä et kehu paikkaasi." "Minä en juuri moitikaan muusta kuin kahdesta syystä. Ensiksi on siinä liian paljon työtä, ja toiseksi kirkkovuoroa ei milloinkaan."
XVII. Me ja ankarimmatkin meistä pidämme aivan luonnollisena, että kaikilla ihmisillä, jotka ovat tehneet jotakin, on oikeus niin äänekkäästi kuin suinkin toitottaa työnsä etevyyttä ja kehoittaa yleisöä palkitsemaan heitä siitä. "Jokainen oma torviniekkansa", tämä on tullut niin yleiseksi säännöksi, että se melkein alkaa huolettaa. Kehu hattuasi niin äänekkäästi kuin jaksat kiljua!