United States or Anguilla ? Vote for the TOP Country of the Week !
Tuohan oli juuri kilpakosija, jota hän puhutteli. "Olisikohan täällä syksyksi poikivaa lehmää." "Taitaa kyllä olla", arveltiin. "Katso sinä vähä hevostani, Halvar, kun minä käväisen tuvassa ja puhun nimismiehen kanssa."
»Noo», alkoi Hautalan Janne pitkään, »oletko sinä nähnyt mun hevostani? Sen sinä ainakin tunnet?» »Mitä hevosta?» »Suotia.» »En.» »Kenenkä hevosella sinä siellä Taipaleen takana ajelit?» »Taipaleen takana? Mitä teidän siihen tulee?» »Aina vähin tuleekin», tuumi Janne hymyssä suin. »Mitä sä nyt siitä kiukuttelet, emme suinkaan me tästä ainakaan juoksemaan lähde.»
Minä nykäisin hevostani ja ajoin hänen luotansa pois.
"Tehdäkseni pitkän jutun lyhyeksi ja etten teidän ylhäisyyttänne kyllästyttäisi niin ratsastaja, annettuaan minulle tämän tiedon, nousi ratsailta alas. "'Jää tänne, sanoi hän, 'ja pidä hevostani vaarilla, sillä aikaa kun menen ja polvistun Boabdilin eteen. Näin sanoen riensi hän pois ja sekaantui laumaan, joka tunkeili valtaistuimen eteen.
Siitä syystä tapahtui, että, kun minä kahdentoista ja yhden välillä tulin paikkaan, jossa neljä tietä yhtyi ja yhdessä näiden teiden muodostamassa kulmassa näin suuren tyhjän näköisen ravintolan, jonka oven yläpuolella lu'in sanat Tête Noire, minä pysähdyin siihen hevostani syöttämään, tietämättä mimmoinen tämä talo oli. Ravintolan ulkonäkö ei minua ensinkään miellyttänyt.
Ehkä te nyt sitten kuitenkin lähdette meitä kyytiin? Mene pois, niin ei tarvitse minun hevostani kiusata! Enpä häntä nyt oikein on nyt niin helteisenlainen ilma. Ja nuo herrat ei näy hevosta säästävän pojankin lama ihan vaahdossa kuohuu. Se on isäntä, joka ei malta olla sekaantumatta. Katsoppas tänne harjan alle Kunhan ei omanne ennen lamoja olisi koska ette niitä uskalla näyttääkään
Hyvä Pietari Andreitsh! Te olette ainoa ystäväni; auttakaa minua! Pyytäkää kenraalia ja kaikkia päälliköitä, että lähettävät tänne pian puolustusväkeä ja tulkaa itsekin, jos mahdollista. Teille aina nöyrä orpo parka Maria Mironov". Luettuani tämän kirjeen olin vähällä tulla hulluksi. Minä läksin kaupunkiin, armottomasti kannustaen hevostani.
Hän ihmetteli hevostani ja taputti sitä voi kuinka kalliilta, pieneltä hänen kätensä näytti hevosen kaulalla! eikä hänen shaalinsa tahtonut pysyä oikein paikallansa, vaan minä sovitin sitä tuon tuostakin hänen ympärillensä käsivarrellani; ja minusta tuntui vielä, kuin Jip olisi ruvennut huomaamaan, kuinka asian laita oli, ja ymmärtämään, että sen täytyi taipua ystävyyteen minun kanssani.
Minä muistan että tempaisin hevostani suitsista, tietämättänikään mitä tein, ja että katselemalla katsoin eteeni, ikään kuin olisin pelännyt tuon näön muuttuvan toiseksi, teateri-verhon lailla, ennen kuin olisin kerjinnyt tarkastaa kaikkia sen eri osia ja vakuuttua siitä, että se oli totta.
No, ja sinun herttuattaresi on yhä vielä vaan kylpemässä, vai kuinka? kysyi d'Artagnan. Yhä vielä, vastasi Porthos. No niin, asia on semmoinen, että paikkakunnan maaherra, juuri yksi niitä herroja, joita odotin tänään päivällisille, näytti niin kovin haluavan hevostani, että minä lahjoitin sen hänelle. Lahjoitit hänelle! huudahti d'Artagnan.