United States or Tajikistan ? Vote for the TOP Country of the Week !
Tunnen olevani tahdoton ja tarmoton kaikkeen. En saa ojennetuksi kättäni tarttuakseni airoihin, vielä vähemmän laskeakseni niitä veteen ja lähteäkseni. Minussa määrää joku muu, kietoo ja lumoo omakseen. Enkö ole aina ollutkin kannel, jota joku muu on soittanut, milloin mikin päähänpiston tai tunnelman tuuli? Olenko koskaan soinut jotakin omaa? Kutsuuko joku minua nyt siitä tilille? Kuka, missä?
Riensi jo Hektorin luo, liki astui kiihtäen Foibos, hahmoltaan kuin tuo majaystävä Hektorin parhain, Fainops, Asion poika, Abydon mies uromieli; näin hänen hahmossaan nyt kauasampuja lausui: "Kauemmin ken akhaijeist' on sua kammova, Hektor, kun Menelaos noin sua peljättää, joka taistoon tarmoton ain' oli, mutta nyt yksin vei urohiltas miehen surmaamansa: jo kaatui kumppanis oiva, Eetionin poika Podes, sodan urhoja sorjin!"
Seuraavana päivänä Henrik ilokseen huomasi, että yölliset synkät ajatukset saattoivat hyvin olla liioiteltuja: ei hän ehkä ollutkaan niin tarmoton, kuin oli näyttänyt, ja ehkä siitä tähtitieteestäkin vielä jotain tulee. Uuno on vaan toisenluontoinen ihminen, siinä kaikki. Jos Henrik löytää niin varmasti oman alansa kuin oli nähtävästi Uuno löytänyt, niin eikö hän muka voisi tarmokas olla!
Minä tästä puhelen Alfredille. Niin, rakas Asta, teepäs vainkin se. No, siinähän Hän on miellyttävä, solakka mies, 36 37 vuoden ikäinen, lempeät silmät, harva, ruskea tukka ja parta. Vakava ja miettivä ilme kasvoilla. Eyolfilla on univormun tapainen puku, kultanauhoilla ja kiiltonapeilla. Hän ontuu ja käy kainalosauvalla vasemmassa kainalossa. Jalka on tarmoton. Asta! Rakas Asta! Sinä täällä!
Hän hiipi hovin luolahan Pois laulun vuorilta, Möi itsensä ja kunnian Hän osti valheella. Hän silkkivaattein laulelee Nyt kultatuoleilla, Ja katse sammuu, raukenee, On laulu onttoa. Se imarrust' on imelää Tuo laulu tarmoton. On puku kyllä eheää, Vaan sielu rikki on. Tuo mies on myynyt sielunsa, On tyhjä kuori vaan, On tuhkaa kultalippaassa Ja orja loistossaan.
Tekisi hyvää saada haihdutetuksi kaipuu ja suru hetkiseksi. Sinun täytyy, Alfred. Vaan enkö minä sinusta ole kauhean veltto ja tarmoton, kun minä voinkin unohuttaa. Et olekaan. Sillä onhan ihan mahdotonta alinomaa kiertää ajatuksillaan yhtä ainoaa asiaa. Niin, minulle se on mahdotonta.