United States or Netherlands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hän seisoi nyt miestensä edessä, papin ja heidän väliin asettuen, ikäänkuin estääkseen heitä hänen haltuunsa joutumasta. Kaikki omani saatte! huusi hän... Varokaa itseänne! Se loihtii ja lumoo teidätkin ... naiset jo lumosi ja vielä miesten mieletkin kääntää. Vieras se on teille, velho ja viettelijä, minä olen kanssanne samaa sukua ja heimoa ... pois hänet ajakaa ja minut vapauttakaa!
Sen kylmä silmä veren jähmettää; Kivettää ihmisen se miltei vois. Meduusan tunnethan? No riennä pois! FAUST. Ah totta! Nuo on silmät jotka Tuoni varjos, Joit' ei oo hellä käsi sulkenut! Tuo rinta on, jon Gretchen mulle tarjos, Ja tuossa helmass' oon ma uinaillut. MEFISTOFELES. Pyh! pelkkä taika vaan, mi lumoo silmät sulta! Jokaisen mielest' tuo on oma kulta. FAUST. Mi tuska, ah! ja mikä riemu!
Hän työns' on tehnyt; orait' aurinko Jo suutelee ja kastehelmiin pukee. Mies onnellinen! tää on juhliaan, Kiitoksen kyynel silmissänsä kiiltää, Mut lyhyt syyspäiv' on, se lumoo vaan Ja kipeemmin kuin miekka haavan viiltää. Minullakin on pieni kylvömaa, Valolle, hallall' altis sekin ain' on.
Kun uni valloittaa minut hetkeksi, haamottaa hän kuitenkin edessäni torkuksissani, noita luvunlaskukirjoja linjoittaissaan, siksi kuin hän hiljaisesti hiipii taakseni ja punaisella juomulla poikki selkäni herättää minut selvempään tietoon itsestänsä. Tässä olen leikkitanterella, ja Mr. Creakle lumoo yhä silmäni, vaikk'en näe häntä.
Et minua enää toista kertaa sillä laulullasi lumoo! Et, lenkosääri, toista kertaa kehu sillä, että sinut hengiltä puristan etkä minun lastani, pässi, katraassasi kuljeta! Anna minun olla! Suutu, Marja, suutu vielä vähän, olet sitä sorjempi, kuta vihaisempi olet.
Mi reippahan on nuorukaisen huvi, Kun ramman talven kantapäille suvi Sirokas astuu, ilon samanlaisen Tän' yönä monen kukkaposki-naisen Seurassa saatte nähdä, kuulla heitä, Valita sen, jok' enin lumoo teitä. Myös tyttäreni muiden sarjass' on Lukuna, vaikka laskuss' arvoton. Mua seuratkaa! PALVELIJA. Etsi niitä, joiden on nimet tuohon kirjoitettu!
Väinämöinen lumoo soitollaan koko luonnon ja kaikki elävät olennot, ja vaikka F.A. Hästesko pitäessään kohtausta »leikillisen ja vapaan mielikuvituksen luomana» sanoillaan toisikin ilmi yleisen mielipiteen, on tällä kuvauksella mitä ylevin siveellinen ja totuudenmukainen sisältö sille, joka ymmärryksellä osaa sitä lukea.
"He metsään jatkoi kulkuaan, Vain kauemmas yhä ko'ista: Salon synkkiä teitä jo astutaan, Mihin päivä ei enää loista. "He tahtoi tietää ihmeet maan Ja saavuttaa suurenmoista Ja tuossapa aurinko lappeellaan Se kiiluili kanervoista! "Mut peikko se noin teki taikojaan, Hän häijyin haltioista: Jos poiat hän lumoo, ei aiatkaan Lumouksesta poikia poista.
Tietäkää, teidän herruutenne, että Anna, Lapinmaan rajoilla kaswanut tyttö, on loitsija, hän loitsii jokaisen silmät sokeiksi, hän lumoo jokaisen korwan kuuroksi, hän woi mennä huoneesen awaimen reiästä ja muuttaa lemmittynsä kyykäärmeeksi, joka myrkyllisellä kielellänsä pistää teidän kättänne ja sitten solahtaa tiehensä. Jospa waan näkisitte hänen silmänsä!"
Katsohan, minkä keksi ... voi viisasta miestä, voi tietäjää mainiota ... otapas vastaan kuin parasta vierasta, ettei kukaan aikeitasi aavista ... panetapas ovet kiinni ... ja sitten lumoo vanhaan saunaan, sikeään uneen nukuttaa ... sitten polttaa kuin hiiret kasken lahokantoon ... ei kukaan aavista täällä olleenkaan. »Kun ovat porona, vie luut avantoon!» ja nostaa vielä tuiskun jälkiä peittämään...