United States or Jersey ? Vote for the TOP Country of the Week !
RICHARD. Clarencen pojan olen kytkyyn pannut, Ja tytön halpaan säätyyn naittanut; Aapramin helmass' Edwardin on pojat, Ja Anna jättänyt on maailman. Kun tiedän, että Richmond silmäns' iskee Elisabethiin, veljentyttäreeni, Ja sitä tietä kuninkuuteen pyrkii, Niin uljaasti nyt itse kosin häntä. CATESBY. Kuningas, RICHARD. Hyvääkö vai pahaa tiedät, Kun noin vaan suoraan sisään ryntäät?
Pilvet ne palaa, säteet jo salaa hehkuhun valaa hongat haan. Amaryllis, nyt on ilo parhain helmass' Ahdin aamusella varhain; miksi jäitkään maille Unen tarhain uinuvin silmin sä huokailemaan? Lähdemme kalaan, sään sulo tenhoon! pois tule venhoon, loppui yö! Armasta noutain, vien sua soutain: säynäs ja toutain loiskuin lyö! Herää, Amaryllis ujo, herää! En voi jättää omaa silmäterää!
Tämä henki hellä, kaino Nimeltänsä Toivo on. Hänt' ei poista viha, vaino, Vaivoissai hän läsnä on. Elon myrskytaisteloissa Toivo meitä vahvistaa, Koska vaaroiss' ankaroissa Pelko mieltä ahdistaa. Toivo aina suloisesti Rauhaa, virvoitusta tuo Kuiskumalla salaisesti: Kerran pääset Luojan luo. Toivo johtaa kulkuamme Rauhan tyyneen satamaan, Jossa levon saavutamme Helmass' oikeen isänmaan.
Joka miehen Nyt sanoilla ja kullall' lumoan, Ja linnan voiman voimassansa murran. Viel' arvollas sä sitten kerskaa! Kullan Te jätitten. Täss' on se. Onni myötä! Teit' unhota ei herttua. Hyvää yötä! Hyvästi elo entinen. Nyt kuudan, Yön kalpea ja paha omatunto, Sä maan yö-unta häiritsevä aave, Itseäs epäilevä, kurja valo. Sä teistäni yön helmass' älä kieli.
Niin ihmeen ääneti ja yksitellen yön taivahalla harhaa tähtein sarjat, kuin iäisyyden unta odotellen yön helmass' uinuu kattoin tummat harjat. Mun orpo sieluni, oi suuri hetki: nyt ihmiskohtaloista lyödään arvat! Mun orpo sieluni, sun elos retki on yksinäisyys, jonka sai vain harvat,
"Oi, Amaryllis! Herää jo, hieno! Tyyni on tieno, vilppainnaan. Pilvet ne palaa: säteet jo salaa hehkuhun valaa hongat haan. Amaryllis, nyt on ilo parhain helmass' Ahdin aamusella varhain! Miksi jäitkään maille Unen tarhain uinuvin silmin sä huokailemaan?"
Syys=illan helmass' istuskellen poika pienoinen Puun kellastuneen alla leikitseepi, Ja kuunteleepi kahinata kuivain lehtien, Ja taivaan kynttilöitä katseleepi. Mut kun hän siinä istui ja taivaast' uneksui, Niin syksy=yössä lehto se yhä tummentui, Mut metsä se niin raskahasti huokaa. Ja pieni poika kuunteli ja mieli synkistyi, Ja juoksemaan hän rupes tanhualla.
Kun väikyn mä ylhäällä tääll', Tääll; tuulien viileäss' helmass', Niin kaukana näen mä kaunoisen kunnaan Paistehess' iltasen. Heilahda korkeelle, keinu, Ja lempeäll' illalla liina Impeni liehukoon! Kuin Onnelan kaukainen maa Niin kimmeltää ihana kunnas, Ja sinneppä lentäisin impeni kanssa Siivillä läntisen. Heilahda korkeelle, keinu, Ja lempeäll' illalla liina Impeni liehukoon.
Se loimus vielä yksin yössä, kun jo kaikki toiset oli sammutettu, ja juhla leikittynä loppuhun. Se oli yksin yöhön unohdettu. Sen ikkunastani ma nähdä voin, sen liekki näkyi vielä vuoteeseni. Kun heräsin ma koittehessa koin, sen sammuvana kohtas katseheni. Niin oli koko yön se loimunnut ja hiiltyi aamun nousten hiljallensa, niin oli taistelunsa taistellut yön helmass' yksinänsä, hehkuinensa.
Sen kylmä silmä veren jähmettää; Kivettää ihmisen se miltei vois. Meduusan tunnethan? No riennä pois! FAUST. Ah totta! Nuo on silmät jotka Tuoni varjos, Joit' ei oo hellä käsi sulkenut! Tuo rinta on, jon Gretchen mulle tarjos, Ja tuossa helmass' oon ma uinaillut. MEFISTOFELES. Pyh! pelkkä taika vaan, mi lumoo silmät sulta! Jokaisen mielest' tuo on oma kulta. FAUST. Mi tuska, ah! ja mikä riemu!