United States or Nauru ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kustaa, 12 p. toukokuuta. Olimme Vapunpäivänä pappilassa. En olisi luullut Esterin niin somasti herrasväen joukossa itseänsä käyttävän. Ei puuttunut häneltä muiden rinnalla muuta kuin ruotsin taito; mutta viis' siitä, kielellänsä lintukin laulaa. Odotin saavani kuulla herrain huoneessa jotakin, josta olisi sydämelleni virvoitusta, mutta petyin.
Yö pimeni, äänet vaikenivat ja luonto nukkui. Silloin lensi siunauksen virkistävä enkeli jakamaan nöyrille lohdutusta ja tuskaa kärsiville virvoitusta. Hän lensi puutarhan ohitse, vaan tultuansa aidan siimeksessä lepäävän ruusun luokse, painoi hän hellän suudelman sen poskelle, jolla vielä kiilsi tuo illalla itketty kyynelpisara.
Korota äänesi näille apua tarvitseville ja anna sanojesi levittää lohdutusta ja virvoitusta heidän sydämiinsä. Yhtä miekkaa enempi tai vähempi taistelussa ei vaikuta mitään, mutta joka sana, jonka sinä puhut Jumalan laupeudesta, putoaa siunauksen siemeneksi ihmisten epätoivoisiin mieliin ja tuottaa hedelmiä ajassa ja vielä haudan toisellakin puolella.»
Eräänä kauniina iltapäivänä auringon laskiessa, jona ihmiset päivän työstä väsyneenä hakevat virvoitusta, istui Aksel ja Martta kahden kesken perheen kokoushuonehessa. Auringon sammuvaiset säteet valaisivat heidän kasvojansa ja molempain kauneus loisti nyt vielä kauniimpana kun ennen. Aksel oli lopettanut kertomuksen. Hän oli puhunut Oxenstjernasta.
Oli Margareetta jo kuitenkin peljästyksestä pyörtynyt, jonka jälkeen minä hänen syliini otin ja metsän läpitse hänen pois kannoin, enkä minä uskaltanut seisahtua, että minä hänelle edes virvoitusta hankkinut olisin. Heräsi hän pian itsestänsä ja tirkisteli peljästyneenä minuun, ei tietäen mitä tapahtunut oli.
Viini siis lukittiin hänen arkkuunsa, hän laski sitä itse vähäiseen pulloon ja tarjosi siitä minulle korkkiin pistetyn kynän kautta, kun hän luuli minun tarvitsevan virvoitusta.
Tuot' ei kuullut tytär, istui mielin suljetuin, kuin kukka kedon yöksi umpun ummistavi, mitä mietti, itseksensä mietti. Mutt' ei kauan istu impi heljä, kauemmin, kuin vartoo, päivän sammuin, kasteen virvoitusta kasvi hervas, kun jo kyynel poskipäälle vieri, painui otsa ja hän hiljaa lauloi: »Sydämeen kun sydän yhtyy, silloin halpaa kaikk' on, ennen kallehinkin, maa ja taivas, koti, taatto, äiti.
Tämä henki hellä, kaino Nimeltänsä Toivo on. Hänt' ei poista viha, vaino, Vaivoissai hän läsnä on. Elon myrskytaisteloissa Toivo meitä vahvistaa, Koska vaaroiss' ankaroissa Pelko mieltä ahdistaa. Toivo aina suloisesti Rauhaa, virvoitusta tuo Kuiskumalla salaisesti: Kerran pääset Luojan luo. Toivo johtaa kulkuamme Rauhan tyyneen satamaan, Jossa levon saavutamme Helmass' oikeen isänmaan.
Hän katseli eteensä uneksien. Hänen kuvituksensa maalasi hänelle elämän niin surullisen, niin mustan kuin synkän syksyisen yön. Ei tähteä näkynyt hänen elämänsä taivaalla. Hänen lapsuutensa ihanat unennäöt olivat haihtuneet. Hän tunsi sielunsa haluavan virvoitusta, vaan virvoittavaa lähdettä ei erämaassa ollut. Tulevaisuus; astui hänen eteensä mustana kuin hauta, kumminkin haudan levotta.
Minä hain lohdutusta Jumalan sanassa, vaan en siinäkään löytänyt mitään virvoitusta; sillä minä olin kokonaan käynyt typeräksi. Monta kertaa menin minä likellä juoksevan kosken tykö, siinä tarkoituksessa että lopettaa viheliäisyyteni, mutta kuin minä tulin paikalle niin ei enää ollutkaan rohkeutta siihen.