United States or Cameroon ? Vote for the TOP Country of the Week !
Viisautta viljavasti, Sekä tullessa torillen, Että mäillä mennessänsä; Iloksensa ihmisparka Katseleepi kaikin puolin Herran oikian oloa, Kulkemista kunnon herran. Kuormansa on kummallakin, Vaivansa vaeltavilla, Toinen toistansa vetääpi Surun tiellä surkiasti.
Tehty temppeli Jumalan Kaupungissa kuuluisassa, Sangen suuri Saalemissa Eri kolmehen osahan: Esihuone ensimmäinen, Kusta kansa katseleepi Pyhää Herran palvelusta, Täss' oli vaskinen valettu Alttari alinomainen Pesinastia alati. Liiton arkki, armoistuin, Sauvuastia suloinen Oli täss' alinomati.
Omat sitte sievät vielä Kaikki vettä kantamahan. Kun ne joutuvat kukalle, Kukat kohta kuivamahan, Joita pojat polttelevat; Vaari ei vanhoja anna Ennenkuin on kukat kaikki. Itse istuupi isäntä Kylpyajat kynnyksellä, Hallan tuulta haisteleepi, Katseleepi, kiikaileepi Onko näkeillä otava. Jos on pouta pohjoisella, Vasta kiirut kiintiääpi.
Mutta ei nyt murhe auta, Eikä vaikia valitus; Heitetähän Herran päälle Kaikki huolet, huokaukset, Jonka viisaus visusti Läpi kaikki katseleepi, Jok'on tiennyt lähtötiiman, Erohetken helpotuksen. Jo oli iästä ilta, Elämästä ehtopuoli; Kyllä aika myöten antoi Erota elosta tästä, Päästä tästä Paapelista, Sotomasta syntisestä.
Suruinenko soitto tuo kutsuva haudallen Koska kyynel kieriääpi poskell' lapsosen? Ei; murhett' ei se ilmaise, Vaan kaipuu harras kaikuilee Sen äänessä. Se kutsuvi Luo Herran rukoileen. Mutta sinne katseleepi pieni riutunen: Siell' on "kirkko" mikä on se kirkko soittoineen? Tuo kellon ään' kun kaikuaa, Se rintaan kaipauksen saa. Ja luo jo äidin astuvi Laps' soidess' kellojen.
"Oi! kuinka olet onnellinen, Hannes, koska sinulla ovat vanhemmat," huokasi Lyyli, mutta Mikko lausui: "On isä taivahassa kaikkien, Mi katseleepi hymyillen Armaita aina lapsiaan. Te lapsiansa olkaat vaan: Se onni suurin ihmisen, Min tunnustatte riemuiten, Kun saavutatte autuuden." Vene pääsi kirkkorantaan ja väki kävi kirkkoon. Oli kesäinen ilta kaksi vuotta jälkeen edellisen tapauksen.
Ja kun kulkee kunnon herra, Kun hän tuleepi tupahan, Ei hän kilju kiivahasti, Eikä äissänsä ärise, Vaikk' on vajaata välistä Meiän miesten meiningissä; Iloksensa ihmisparka Katseleepi kaikin puolin Herran oikian oloa, Kulkemista kunnon herran. Kuormansa on kummallakin, Vaivansa vaeltavilla, Toinen toistansa vetääpi Surun tiellä surkiasti.
Syys=illan helmass' istuskellen poika pienoinen Puun kellastuneen alla leikitseepi, Ja kuunteleepi kahinata kuivain lehtien, Ja taivaan kynttilöitä katseleepi. Mut kun hän siinä istui ja taivaast' uneksui, Niin syksy=yössä lehto se yhä tummentui, Mut metsä se niin raskahasti huokaa. Ja pieni poika kuunteli ja mieli synkistyi, Ja juoksemaan hän rupes tanhualla.
Koska lassa lattialla Pieni Paavo polvillansa Itseksensä istuskeli, Kyykyllänsä katseleepi, Ei luultu lukia-miestä, Kirjamiestä milloinkana Tästä lapsesta tulevan, Osaajata ollenkana, Ensinkään yrittäjätä, Rupeajata runoille.
Suomen Seura se näkeepi, Katseleepi kauvemmaksi Seuran suurennuslasilla, Kiiltävällä kiikarilla, Ylemmäksi ymmärtääpi Viroissansa viisahasti, Aina uusia etuja Valmistaapi valtakunnan.