United States or Andorra ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mikä häntä muutamain henkeä pitäneekin vireillä? Juha istui kaskensa laidassa. Kun ei enää jaksanut toivoa, oli, niinkuin olisi päästänyt venheensä vesien viedä, jota tähän asti oli pitänyt kiinni. Se meni kuin myötävirrassa ja katosi katoamistaan... Lehto on kaadettu kohta vaaran huipulle asti; pian ei ole enää mitään kaatamista tämän vaaran rinteellä. Onhan tässä jo minulle.
Mutta suurin ja komein lehto oli Ilpolassa, parhaiten hoidettu, parhaalla paikalla ja parhailla lahjoilla varustettu. Sinne saattaa Ilpotar vieraansa läpi pienoisen metsikön, yli niityn ja siitä rantaa myöten niemen nenään, jossa on lehto valkeita koivuja, karsituita niin ylös kuin kädellä yletti, muistoksi vainajille ja heidän haltijoilleen pyhitetty.
Oi äiti, tänään varahin Kuin kouluun käyskentelin, Mä pikku tytön kohtasin, Hänt' oikein ihantelin; Niin sievä, armas, suloinen, Niin hellä, ystävällinen. Tukassa hällä vuokkoja, Rinnassa neilikoita, Täys kori käsivarrella Kukkia ihanoita, Ja kukat hänen käydessään Korista tippui yhtenään. Hän sanoi: tule leikkimään, Nyt lehto vihannoipi, Ja puro rientää retkeään, Ja leivon sävel soipi.
"Tuota itken, oi isoni, ei minuhun metsä mielly." "Lehto laululla lepytä, niin teki isätkin ennen." "Tuota itken, oi isoni, ei minusta merelle miestä." "Ahti uhreilla aseta, niin teki isätkin ennen." "Tuota itken, oi isoni, ei tuli minulle tuttu." "Tuli kytke kahlehisin, niin teki isätkin ennen." Yhä itki heimon helmi. "Mitä itket, oi iloni?"
Miksi itkisit entuuttas, Muistain, ett' olit autuas? Kerran täytyy kevään laata, Riemun riutua kerran! Kevätpäiväsi siekin näit; Ainaiseksiko luulit tuon? Ellös talven varjoist' etsi Armaan leimua enää! Onnen hetkiä muistellet: Lintuin lauluja lehto soi, Kunnas lempi-templinämme Kaunis kukkia tuoksui. Muistatkos: syli sulki sun? Muistatkos: sydän etsi sua?
Mut jälkeen yön ja ukkosen taas taivas seijastuu ja helmaan Suomen järvien taas päivä heijastuu ja leivo laulavi, lehto soi ja tuoreena tuoksuvi kuusi ja perhoset kukilla karkeloi ja touko on taas kuni uusi. Rakas on taaton raatama pelto, makea maammon leipoma leipä, kova on vierahan maankamara, karvas kakku äitipuolen.
Niissä kuultavina vieraina-miehinä mainittiin: pohjolainen Juho Hirvonen, Sota-Matti ja Anna Lehto. Hannulan Timo ja Lotta olivat myös olleet käräjissä saapuvilla kuulustelemista varten, jos sitä vaadittaisiin; he olisivat muutenkin tulleet saadaksensa tavata poikaansa.
Tuonen lehto, öinen lehto! Siell' on hieno hietakehto, Sinnepä lapseni saatan. Siell' on lapsen lysti olla, Tuonen herran vainiolla Kaitsea Tuonelan karjaa. Siell' on lapsen lysti olla, Illan tullen tuuditella Helmassa Tuonelan immen. Onpa kullan lysti olla, Kultakehdoss' kellahdella, Kuullella kehräjälintuu. Tuonen viita, rauhan viita! Kaukana on vaino, riita, Kaukana kavala maailma».
Tarun kertoi mulle templin pappi kerran aurinkoisen alas mennen, yössä yksinänsä koskein kuohun pyhän virran pyörtehiltä soiden. Tuuli lepäsi ja lehto. Kaukaa kimalteli Himalayan huiput. Väkevästi loisti vanhan silmä, kun hän tarinansa kumman kertoi. Kääntyi kuu ja tuli uhrin tunti. Yksi erällänsä nuoret tuodaan, silmin sidotuin ja käsin. Uksi avataan ja jälleen suljetahan.
Tämä lehto oli vähäinen metsikkö lähellä maantietä, josta sen eroitti ankea, pensastunut tanner. Maantietä vastaisella puolen oli järvi ja takana suuri ruispelto, joka oli leikattu ja kuhilailla. Koivukko ei ollut mikään ahdas, kostea metsä, vaan tilava ja raitis. Puut olivat kaikki suuria, tuuheita ja antoivat hyvän varjon.