United States or Belize ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Ohhoh", sanoi Simo, "olisinpa luullut, että Vuorelainen paremmin eroittaisi miekkain kalskeen harppuin helinästä, ja hurjan sotahuudon iloisesta rallatuksesta. Mutta olkoonpa menneeksi, poikaseni; se on minulle mieleen, että alat heittää tappelijantapasi. Vaan syö nyt aamiaista, sillä minulla olisi työtä sinulle, joka vaatisi kiirutta". "Minä jo olen syönyt ja kiirut on mulla itsellänikin.
Mutta tuli hänen silmässänsä asettui. Hän muisti kotoansa; sitä ei hän ollut vielä nähnyt. Kiirut oli vienyt hänet Jolsan saarelta, ei Rytilään, mutta suoraan kaupunkiin. Me tiedämme, että kapteeni ei rakastanut ketään muuta maailmassa kuin tytärtänsä. "Amandan!" sanoi hän ääneensä; ja itsessänsä oli hän vakuutettu siitä, että lankonsa oli sisaren tytärtä muistanut.
Hän tietää että »Kiirut» on Heikkilän isännän oriin nimi, mutta nyt hän ei sitä muista niinkuin tuo mies ajaisi varta vasten hänen mökkinsä ohi ja huutaisi: »mitä vielä mietit, etkö näe kuinka minä teen, kiirut, kiirut, kiirut!» Hän ponnahtaa seisoalleen ja rientää mökistä ulos. Ensin jonkun matkaa maantietä, sitten aidan yli peltoon hän alkaa nousta pitkää, loivaa rinnettä kuoppakunnasta kohti.
Omat sitte sievät vielä Kaikki vettä kantamahan. Kun ne joutuvat kukalle, Kukat kohta kuivamahan, Joita pojat polttelevat; Vaari ei vanhoja anna Ennenkuin on kukat kaikki. Itse istuupi isäntä Kylpyajat kynnyksellä, Hallan tuulta haisteleepi, Katseleepi, kiikaileepi Onko näkeillä otava. Jos on pouta pohjoisella, Vasta kiirut kiintiääpi.
Hän huokasi syvään ja huomasi nyt, etteivät hänen jalkansa tahtoneet häntä kantaa. Hänen ajatuksensakin sekausivat; maa pyöri hänen silmäinsä edessä. Jumalan raitis ilma oli tämän vaikuttanut. Hänellä oli kiirut, sen hän tiesi; mutta mihin ja mitä varten, se sekausi aina yhä enemmin haaveksillisiin unen-muotoisiin mietteisin.
Sinulla on liika kiirut tulla kumartamaan uutta aurinkoa, nyt kun sen loisto vasta on taivaanrannan kohdalla. Tule sitten, kun se on noussut korkeammalle taivaan kannelle; silloin olet sinäkin saava osasi sen keskipäiväisestä paahteesta".
Solina jo kajahtelee hänen mökkinsä nurkissa, keskellä tietä laukkaa hevonen ja tienohessa sen suuri, aavemainen varjo. »Kiirut Kiirut hei perkele, Kiirut!» matkue kiitää kuin tuulispää hänen ikkunansa editse. Hänen sydämensä alkaa jyskyttää, tuo kaikki tuntuu niin omituiselta.
Semminkin jos matkustavaisella on, tahi jos hänellä on olevinansa kiirut. Heikki oli tuskin ennättänyt hypätä taka-istuimelle, kun Varpusen Laurin ruuna sai maistaa ruoskaa ja outona tällaiselle tervehdykselle lähti laukkaamaan vauhtia semmoista, että Heikin oikein päätä pyörytti. Mutta tämäkään vauhti ei nähnyt tyydyttämän patronia, sillä aina vähän takaa iski hän uudelleen ruunaa ruoskalla.