United States or Iraq ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kaukaa jostain, armas, sun nään mä katsees kaivatun; kesken väen vierahan nään sun yksin harhaavan, niinkuin orvon lapsosen elon humuun eksyen. Kerran herään uudelleen aamuun kullankeltaiseen: oudot heinät häilyvät, värjyy lehdet kelmeät; yöllä ohi harhanneen näen hennon askeleen, kaukaa teiltä vieraan maan kuolinhuutos kuulla saan. Koskenlaskijat.
Tassuansa nuolaisee miellä makealla. Silloin herää mirri parka kesäkoivun alla. Oikaisevi tassujansa, päätä pientä puistaa! Talven kylmän kamalaksi mirri parka muistaa. Nurmikolle istahtavi, silittävi päätä; ihailevi itikoita sekä kesäsäätä. Alli Nissinen. Enkeli ohjaa. Maan korvessa kulkevi lapsosen tie. Hänt' ihana enkeli kotihin vie.
Ja ruutujen takana talvinen maa niin vienosti hämärtäypi.... Lumikukkaset kasvavat akkunaan, tarun haltia tanhuita käypi.... Sano, mummo, miks silmäsi välke on lauha kuin lapsosen? Usein laskevan päivän rusko on nousevan kaltainen. Sano, mummo, miks äänesi helke niin lämpöisen läheltä soi? Usein muiston ja toivon virsi yht' armaasti soida voi.
Nukutti äiti lapsosen Puun varjoon liinaliekkuhun; Suut' antoi hälle siunaten, Riens' itse töitten humuhun. Laps ääneti vaan nukkuikin, Kuin lintu oksall' yötähän, Ja äiti voimin ahkerin Iloisna riehui töissähän. Nyt tuuti turvatonta se, Ken löyhytteli lehtoja; Se virren lauloi lapselle, Ken kai'utteli korpea.
Kas, ylläpä mustien murheiden on kaunihit taivaankaaret ja kaukana keskellä aaltojen on haaveiden höyhensaaret ja ken sinne lapsosen kaarnalla käy, ei sille ne aavehet yölliset näy, vaan rinnoin hän uinuvi rauhaisin kuin äitinsä helmoihin. Mitä siitä jos valhetta onkin ne vaan ja kestä ei päivän terää! Me uinumme siksi kuin valveutaan ja vaivat ne jällehen herää.
Sinä köyhyys, sinä kuiskannut olet äidille tämän lapsosen: »Sinun lapsesi kauneuttaan tuhlaa, sinä ansaita voit hänen viehkeydestään.» Hänet pesit sa varten synnin juhlaa kuin hautaa varten vainaja pestään. Kun synnin hän tiellä on kulkenut, hänen vierellään olet vaeltanut. Ken tietää miks olis ollut hän luotu, jos leipää hälle ois kylliksi suotu?
Navetassa makasi synnyttäjä kauniin, terveen pienokaisen kanssa. Vanha neiti antoi nyt nuhteita niin hyvin kermasta kuin siitäkin, että synnyttäjä oli päästetty navettaan, ja oli jo lähtemässä pois, kun huomasi lapsosen, armahti sitä ja tarjoutui sen kummiksi. Hän kastattikin tytön, ja sitten, säälien ristilastaan, antoi maitoa ja rahoja äidille, joten lapsi jäi eloon.
No niin, jos nyt siis tekisin synnintunnustuksen: minä kävin Knuutin luona pyytämässä häneltä vähän apua. SIIRI. Kirjainpäätökseen, arvaan minä. TUURE. Juuri niin! Totisesti, eikös vain pikku vaimoseni rupea jo olemaan perehtynyt kauppatermeihin. Niin, ainakin kirjainpäätökseen. TUURE. Se onkin kaikista vaikein. SIIRI. Ja kaikista ikävin. Ei mutta katsos vain lapsosen suuta!
Kylvä kukkia Tielle lapsosen, Ehkä kyynelen Kuivaella voisit. Kylvä kukkia Tielle nuorien, Että sydänten Kukkaa kasvattaisit. Kylvä kukkia Tielle miehien, Jotta seppelen Ansioista saisit. Kylvä kukkia Tielle kulkijan Surun sulloman, Jotta lohduttaisit. Kylvä kukkia Tielle vanhusten, Elon kukkanen Jotta vihannoisi. Kylvä kukkia Lapsen kätkyeen, Hautaan avoimeen: Koko elon tielle.
Niin pitkä on matka, ei kotia näy vaan ihana enkeli vieressä käy. On pimeä korpi ja kivinen tie, Ja usein se käytävä liukaskin lie. Niin pianhan lapsonen langeta vois, jos käsi ei enkelin kädessä ois. Ja viettelys vienoja verkkoja vaan on laajalle laskenut korpehen maan. Niin pianhan niihinkin langeta vois, jos käsi ei enkelin kädessä ois. Maan korvessa kulkevi lapsosen tie.