United States or Kazakhstan ? Vote for the TOP Country of the Week !
Se on, että meillä kaikilla on yksi mieli, että me kaikki samaa tahdomme, ettei yksikään meistä rupea petturiksi, vaan on yhtä kaikkien kanssa niinkuin kallio on yksi. Yhdymmekö, veljet, vai hajaannummeko entisellemme tältä paikalta? Vielä äänekkäämpi hyväksyvien huutojen hyöky purkautui nyt ilmoille. Eikä se enää voinut hiljentyä.
KAMREERI. Niin, niin, minä myönnän, minä myönnän; mutta katsohan, Onni on täällä älä nyt vieraitten läsnäollessa rupea ROUVA. Ei se mitään tee päivää! Hyvä on, että hänkin saa sen kuulla. Ja pitäisihän sinun, ymmärtäväisen miehen, nyt sen verran tietää, mitä kestät, mitä et. Mutta ei, aina vain sama juttu. Ja mitä varten sinä sitten pidät velvollisuutenasi juoda yhtä paljon kuin muut ratit.
Näistä syistä en rupea tässä antamaan noihin kyhäelmiin mitään seikkaperäistä vastausta, jotta en tarvitseisi ruveta niitä itseäänkin tässä toistelemaan.
KATRI. Kuka se on? ANNI. En sano. Istuu tuolla kamarissa. TURKKA. Tuoko on kamarin ovi? ANNI. Tässä paloi talo perustuksiaan myöten, on jäänyt keskitekoiseksi yhtä ja toista, kun ei ole saatu työmiehiä. TURKKA. Minäpä rupean hommaamaan. ANNI. Rupea taloon kasakkamieheksi. TURKKA. Minä rupean isäntämieheksi siihen saakka, kun tukkityö alkaa. Mikä tässä lopuksi? Kihlajaiset ja häät!
Wasta wiikon päiwät olimme olleet uudessa kodissamme, kun hän sanoi minulle kamarissamme: 'Minä en rupea asumaan tässä karhujen maassa. 'No, missäs sitte? kysyin häneltä säikähtyneenä. 'Menen kotiin. 'Mutta nythän olet juuri kotonasi', rohkenin hänelle muistuttaa. 'Tämmöinen koti ei ole minun eikä yhdenkään siwistyneen ihmisen koti', sanoi waimoni.
HANNA. Kyllähän minä ymmärrän, mitä tarkoitat. Mutta sillä tavoin edistytään niin kauhean hitaasti jos edistytään ollenkaan. JUSSI. Elä rupea alakuloiseksi, pikku Hanna. Sinun täytyy heittää nuo korkeat ideaalit ja tyytyä matalampiin, paljon matalampiin, muuten tulet mielisairaaksi.
"Enkä minäkään", vastasi Wallenstein, "voi tuota nuorukaista yhtään epäillä. Hänellä on hyvä, rehellinen muoto, aivan samanlainen uljas pojannaama kuin böömiläisillä talonpoikaistytöillä, jotka paljain jaloin juoksentelevat. Enkä kumminkaan, majesteetti, minä rupea yhtään ihmistä takaamaan.
Jos löydämme turvan on se suuri Jumalan siunaus, josta polvillamme saamme häntä kiittää; vastakohdassa emme rupea laisinkaan enää sitä hakemaan, sillä minä olen vakuutettu siitä, ett'ei se löydy muuallakaan näillä seuduilla.
Jo olivat ne kadottaneet iloisen muotonsa, käyneet surullisen harmahtaviksi, siitä yhä tummemmiksi ja lopulta aivan sinertäviksi. No, kohta siinä ei auta mikään! Ei se niin vain mene ... viikon päivät kestää vähintäänkin vielä, ennenkuin painuvat, jos ei rupea tuulemaan. Jokohan niin? No se on varma.
ONNEN HERRA. En Jumalalle kiitos! Te tulitte kuin enkeli taivaasta. Minä olen pakahtua ilosta. ONNEN HERRA. Mitä Eeva siitä tykkää, jos Eevasta tulee komersrodinna? EEVA. En minä rupea komersrodinnaksi! En millään ehdolla. Minä en sellaisesta tykkää. En vähääkään. Hyi! ONNEN HERRA. Mikä olisi Eevasta kaikkein mieluisinta?