United States or Bhutan ? Vote for the TOP Country of the Week !
KAMREERI. No, muuten vain. ROUVA. Tunnusta nyt yht'aikaa kaikki, niin se on sinulle helpompi, Kalle! KAMREERI. No, kun hän puhui semmoista jonninjoutavaa ja pilkkasi minua. ROUVA. Pilkkasi sinua! Mitä hän sitten sanoi? KAMREERI. Hän sanoi, että No, se on nyt yhdentekevä, mitä hän ROUVA. Ei, sano vain minä vaadin sitä!
"Kaunis ajatus", virkkoi äiti liikutettuna. "Ihana ajatus!" kertoi kamreeri juhlallisesti. Oli jo aamu, kun Annette jäi yksin huoneesensa, jossa hän miettivänä vaipui sohvalle, silmäykset jäykästi eteensä tähdättynä. Nuori tyttö oli kenties nyt ihanampi, kuin maatessansa tahi puhuissansa; jotain vakavaa lepäsi silmillä, joka ylensi hänen luonnollista suloisuuttansa hengellisen voiman hempeydellä.
Mutta minä heikko nainen, minä olen pitänyt lupaukseni pyhinä, ja minä annan sinulle anteeksi, jos sinä nyt rehellisesti kerrot minulle kaikki. Sano, löitkö sinä kovasti? KAMREERI. Josko löin ? ROUVA. Niin eilen illalla? ROUVA. Tunnusta nyt, löitkö kovasti! KAMREERI. Enhän minä lyönyt häntä. ROUVA. Etkö lyönyt? KAMREERI. En, vähän vain rintaa vastaan tyrkkäsin. ROUVA. Ja mistä syystä?
Kello yhden aikana kuulimme koputusta kyökin ovelta, ja kun menin aukaisemaan, niin putosi kamreeri kynnykselle kuin mikäkin mytty, ja samassa kuulin poisjuoksevien askelia ja hiljaista naurua ja kikattamista. Rouva tuli sitten ja talutti hänet sänkykamariin ja en minä sinä yönä olisi tahtonut olla kamreerin sijassa, se on nyt vissi. ONNI. Ha ha ha! No, en minäkään!
No niin, koska hän tahtoo, niin saakoon. Koska mieheltä siis itseltään puuttuu äly ymmärtää asemansa, niin on siitä minun tehtävä hänelle selko. Kuulkoon kunniansa! Kamreeri riisui työpuseronsa, veti ylleen käyntitakkinsa, järjesti tukkansa, partansa, kauluksensa ja pisti päättävästi kiinni nappinsa, ylimmästä alimpaan.
Mutta hän ei myöskään voinut olla huomaamatta, että tuo suunnitelma kaikille, joille hän mainitsi siitä, ollut niinkään tervetullut. Monet pudistelivat päätään yhtä epäilevästi kuin vanha kamreeri Jäkäläkin, silti mitään tosiasiallista syytä mainitsematta. Tässä täytyi piillä joku salaisuus. Mutta mikä? Antti sai sen pian selville.
Puh uh, antaisin mielelläni yhden vuoden elämästäni, jos tämä kirottu päivä olisi onnellisesti lopussa! Puh! KAMREERI. No kyllä, kyllä mene nyt jo ONNI. Hyvä! Eikö siis mitään ? Onko pippuria? KAMREERI. Kyllä sitä on mammalla yltä kyllin. ONNI. Se on totta, hahaha, se on totta! NELJ
Se on totta, eihän tuo oikein sovi vieraan aamiaiseksi. KAMREERI. En minä sitä ole ajatellutkaan. Minun tuumani on nimittäin tämmöinen: Minä ostan mitä tarvitaan, tuotan ne salaa tänne, ja sitten vasta, kun vieraat tulevat, vien ostokseni mammalle ja sanon: niin ja niin on nyt asian laita, mamma hyvä!
Olenkin hankkinut nuo osakkeet vasta vihoviimeisinä aikoina, hymyili vanha kamreeri ohuesti. Te pidätte sitä hullutuksena. Minä puolestani katson, että juuri nyt on oikea hetki tehdä niillä afääriä. Hm, tuumi Antti miettiväisenä. Jos se onnistuu, se on nerokas temppu, juuri sellainen, joka voi ainoastaan herra kamreerin päähän pälkähtää.
KAMREERI. Hän sanoi, että minä muka olen kovasti tohvelin alla, ja että sinä oikeastaan olet herra talossamme. ROUVA. Mutta mistä tuo mies sen tietää? KAMREERI (erikseen): Mistäkö hän sen tietää? Sepä kysymys! (