United States or Sint Maarten ? Vote for the TOP Country of the Week !


En ymmärrä sinua, poikani, sanoi hän; minä pitelen kokonaista omaisuutta käsissäni, ja sinä tempaat sitä minulta pois. Tuollako lailla kauppa-asioita käsität? Tuoko se kunnioitus johon olet velvollinen isällesi? Malttakaa, isä, vastasi Omar tyveneesti. Minä olen tänäpänä saanut maineen viisaudesta ja rehellisyydestä. Se maine tulee pysymään; tämä on ensimmäinen tunne, ja se ei saa hävitä.

Ohoh kullaista kotia, Armasta ison eloa! Jos oli leipeä vähempi, Niin oli unta viljemmältä; Ei toruttu torkunnasta, Makoamasta ei manattu. Kuva. Mun huonehessani seinäll' on yks kuva halpa ja koruton, se siinä ollut on monta vuotta, ja aina ihaelen ma tuota. En tiedä mi siinä viehättää, lumenko peittämä harmaa pää, vai surun uurtamat vaot nuoko, vai silmän lempeä tuike tuoko.

Mitäs pahaa siinä oli, että kotonani vähän leikkiä laskin? Kosmin. Kotonasi? Oletko Roposen poika? Juhana. Olen. Kosmin. Niin no! Sinä pääset nyt tällä kertaa. Mutta muista olla varovampi vast'edes. Menkää! *Audotja, Kosmin, Vouti.* Audotja. Tuoko siis on Kolja Kosmin! Kuinka suuresti olet muuttunut! Vieläkö minua muistat? Vieläkö muistat orjaraukkaa, jonka tähden itsekin niin paljon kärsiä sait?

Seitsemästoista kohtaus. He pitävät minua lääkärinä. OLLINEN. Saanko luvan esittää sisareni tyttären neiti Heinon? TUOVILA. Neiti Heino! OLLINEN. Hän on vilustuttanut itsensä, ja pyydän siis teitä näyttämään taitoanne. TUOVILA. (Its.) Tuoko siis onkin Impeni, armahani! Se olikin erehdys, (

Oli siinä jokin outo haju, mutta eipä se olisi kauppoja katkaissut, ellei nuorin veljeni, viitaten seinänvierustalle lattiaan, olisi ajattelemattomuudessaan puhjennut lausumaan: Ja tuoko on torakka? Vai torakka, vai ... meidän huoneessa... Minä soisin, etteivät tuommoiset herrat tulisi tänne vanhasta ihmisestä pilkkaa tekemään, koiruuttaan koettelemaan...

Samassa näin miehen tulevan myllyn ovesta ja juoksevan alas sen jyrkkää ajosiltaa. Tuoko hän sanaa tapaturmasta? Sentähdenkö hän juoksee, että pikku Yrjö on hukkunut? Ei hän enää juoksekaan. Kävelee verkalleen. En näe mitään erikoisempaa ilmettä hänen kasvoissaan. Mutta hän on valkoinen ja kalpea kuin aave?

Mikä hame? Tuo musta... Etkö näe?... Voi meitä! Vai niin, tuoko tuolla!... Mitä ihmeellistä siinä on? Etkö näe, että sillä on jalat alla ja yllä pää? Hullutuksia! Se on hän ... hän! Hän katsoo meitä ... hän uhkaa meitä!... Voi voi!

Hänhän on siinä kuin ilmielävänä», huudahti hän. »Tuoko ruma, vanha ukkorähjä, jolla ei ole hiuskarvaakaan päässä? Hänhän on hirveän näköinen». »Eihän toki hän on mainio! Katsohan vain noiden himmenevien, sammuvien silmäin katsetta», jatkoi hän. Ja minä seisoin ihmetyksissäni ja hämmästyneenä.

ANTONIUS. Tuo siis on hänen vastuunsa? EUPHRONIUS. Niin, herra. ANTONIUS. Kuningatar siis armon saa, jos minut Hän uhraa. EUPHRONIUS. Niin. ANTONIUS. Sen kuulkoon hän. No, laita Nyt Caesar-pojalle tää harmaa pää, Niin herrauskunnilla hän kukkuroilleen Sun toivehesi täyttää. CLEOPATRA. Tuoko pää? ANTONIUS. Palaa ja sano: hällä kukkeimmallaan On nuoruus, mailma hältä vartoo suurta.

Harvoin Gabriel antautui miettimään pilventakaisia asioita, mutta nyt, kun hän saamatta unta makasi selällään ja nosti toisen säärensä koukistetun polven päälle, hän katsahti tähän sääreensä ja hänen tuli perin kumma olla: tuoko nyt olen minä, ajatteli hän. Hänen täytyi katsella myöskin käsiänsä, ja se oli yhtä kummaa.