United States or Togo ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ja Sakari selitti: »Minun monimittainen saarnani matoi niinkuin raamatun käärme ja pitkä mato pirun paratiisiin, jossa piru jo Eevasta lähtien valtansa suostuvaiseen vaimoon ja viisauteen perusti.
Te esikuvan voitte ottaa Aatamista ja Eevasta, kas arkin asukkaita ilmassa liljat linnut pitkin maita nuo linnut pienet linnut kalain karjat. Jatkaa hillitysti poistuessaan ANNAN kanssa. NEITI SK
Mamma on tänään käynyt Eevasta puhelemassa Rajalinskan kanssa. EEVA. Ohhohhoh! ONNEN HERRA. Mikä Eevan tuli? EEVA. Hieman lämmin. ONNEN HERRA. Eeva on hyvä ja lähtee nyt tuonne meidän huvimajalle. Se on tässä aivan lähellä. Saanko tarjota käsivarteni? EEVA. Mutta jos lähtisin täältä ennen kuin se muuan matruusi, niin se merkitsisi, että hän saa kosia. ONNEN HERRA. Se on totta.
ONNEN HERRA. En Jumalalle kiitos! Te tulitte kuin enkeli taivaasta. Minä olen pakahtua ilosta. ONNEN HERRA. Mitä Eeva siitä tykkää, jos Eevasta tulee komersrodinna? EEVA. En minä rupea komersrodinnaksi! En millään ehdolla. Minä en sellaisesta tykkää. En vähääkään. Hyi! ONNEN HERRA. Mikä olisi Eevasta kaikkein mieluisinta?
Uskoin, ettet ole Eevalle syrjäinen. VARJAKKA. En ole osannut aavistaa, että sellaista olette toivonut, niin hyväntekijäni kuin olettekin. Melkein olen pelännyt päinvastaista, kun ette koskaan ole minulle sanallakaan maininnut Eevasta. Ette kertaakaan edes hänen nimeään maininnut. JUNKKA. Olen tahallani karttanut, etten mitenkään häiritsisi sydämesi vapautta.
Ruukku oli särkynyt ja paratiisi oli särkynyt; Aatamilla ei ollut päätä ja Eevasta oli vaan jalat jäljellä; käärme oli eheänä ja samoin tiikeri, mutta karitsaisesta ei näkynyt enää muuta kuin pelkkä saparon pää, ikäänkuin tiikeri olisi sen nielaissut.
Kari sai menetellä pojan suhteen oman tahtonsa mukaan. Hän rukoili sen edestä joka aamu ja ilta, ja otti sen syliinsä ja puhui sille, ei metsänpeikoista eikä kummituksista, vaan Herrastamme Kristuksesta ja neitsyt Mariasta, Aadamista ja Eevasta paratiisissa ja pikku Mooseksesta, joka makasi ruokoarkussa joessa, kun kuninkaantytär hänen löysi. Ja pieni Jon liittyi enimmän äitiinsä.
«Ei, sukua yksin en tarkoittanutkaan», keskeytti hänet kreivi, »vaan säätyä, rikkautta, korkeata arvopaikkaa ja niin edespäin, jotka erottavat toisistaan eri luokissa ja eri asteilla olevat ihmiset. Mitä sukuperään tulee, polveudummehan me kaikki Aatamista ja Eevasta.» »Herra kreivi», yritti taas Durward, »minun esi-isäni, Glen-houlakin'in Durward'it »
Sakset olivat kauniit hänestä, vaan varsinkin laatikko. Jaakko lupasi Eevalle laatikon, sitten kun on äiti saanut saksensa. Jaakko näytti ja selitti, että hän oli pannut kirjekuoren siihen, että luultaisiin laatikon ja saksien tulleen postissa Amerikasta. Eevasta se oli erinomaista ja mukavaa. Kuule, Jaakko! Ei sanota kenellekään! Sanotaan Esterille, että ei sinulla olekaan sakset, vaan muuta.
Ja miltähän sitten Eevasta tuntui seisoessaan Aadamin edessä? NIILO. Selitä sinä, Helena, se asia. HELENA. Noo, yhtä »kummalliselta» arvatakseni, kuin Aadamistakin Eevaa nähdessään. NIILO. Ja tuntuiko Helenastakin samoin Niiloa nähdessään? HELENA. Maltahan mieltäsi, Niilo hyvä. Helena ajatteli näin: Niilo on rikkaan talon ainoa poika, ja minä taas olen köyhän torpparin köyhä tytär.