United States or Mexico ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hyvä Jumala, niinkö kaukana he, hän ja isä ovat toisistaan, että seisovat toisiaan vastaan kuin kaksi raakaa Rautiaista kello kädessä! Forstmestari tunsi, että hän oli lähtenyt väärästä nuotista. Ja hänen ei olisi tarvinnut koko asiasta olla milläänkään. Esteri oli äitiinsä, joka syötti kärpäsiäkin!
Tyttö myös warttui ja kaswoi, mutta hänen piirinsä oli wielä niin pieni, ettei hänestä tietty sanoa hywää eikä pahaa. Näitä molempia lapsia rakasti tehtailijan waimo, niinkuin molemmat olisiwat olleet hänen omansa. Poika perehtyikin aiwan pian uuteen äitiinsä, niin että kun hän wähänkään sai tilaa hänelle määrätyiltä tehtäwiltään, oli hän aina emäntänsä ja hänen tyttärensä parissa.
Näin lauloi hän hiljaa itsekseen ja suuret kirkkaat kyyneleet vierivät hänen kukoistaville poskilleen. "Minä luulen, että hulluttelet, tyttö!" sanoi äiti kaikkien vakuutusten ja lohdutusten loputtua; "sinä hourailet." Silloin katsoi tyttö äitiinsä kauniilla silmillään, joissa vielä kyyneleet kiiluivat, ja sanoi: "nyt on taas kaikki hyvin, nyt on Stiina iloinen jälleen."
"Olisko hänkin jo muuttunut?" jupisi Helena ja saapui kohta kartanolle. Hän meni portaille päin. Valpuri nousi samassa ja Helena katseli häntä tarkoin. "Sinä olet itkenyt!" virkkoi vastatullut, jonka tottunut silmä huomasi vähimmätkin muutokset Valpurin muodossa. "Ette sitä voi kummastella tämmöisessä tilassa", sanoi Valpuri, katsoen ujostellen äitiinsä.
Kivalteri kohotti katseensa ja kiinnitti sen vaimoonsa. Siunatkoon, kuinka sinä olet kalpea, Greta! huudahti hän; miten Jumalan nimessä on laitasi? Todellakin, äiti on tavattoman kalpea! sanoi Albertkin, työntäen kirjansa syrjään ja katsoen huolestuneena äitiinsä. Kummallista! mutisi rouva Kron, sivellen kädellään otsaansa; luulenpa tuntevani itseni sairaammaksi sen jälkeen kun join tuon liemen.
Yritin vielä sanoa sanasen Miinalle, vaan hän itki kovasti ja turvansi äitiinsä; ja äiti äänetönnä viittasi minulle, käskien minun mennä. Horjuvin askelin meninkin ja minusta tuntui kuin olisi maailma hävinnyt taakseni. Olin joutunut Bendelin rakkaasta huolenpidosta erilleni ja harhailin metsissä ja niityillä.
Tyttö vaikeni, mutta loi äitiinsä sellaista kärsimystä ilmaisevan silmäyksen, jonka kuvaamiseen kynällä ei ole sanoja eikä siveltimellä värejä. Sinä olet piirtänyt isäsi viime hetken, jatkoi vanhempi nainen; tiedätkö, ketä hän saa siitä kiittää? Sitä miestä, jonka pojan minä pelastin kuolemasta! Ja siksi sinä murhasit pojan viattoman äidin, sanoi tyttö väristen.
"Antakaa Rosan puhua", sanoi nuori mies. Hän kääntyi äitiinsä näsäkkäästi, melkein kuin pilannut lapsi, näitä sanoja lausuessaan.
Hän nykäisi tammaa innoissaan, uhkasi sitä ohjaksien perillä ja lisäsi: »Kukapa ne tytöt osaa jullilleen arvata ennen akaksi tuloa, ja tutkia kaikki niiden pelit ja konstit!» »Eihän niitä tiedä!» myönsi Antti, mutta puolusti kumminkin taas: »Vaikka eikö tuo liene tämä Hyvärisen tyttö äitiinsä tullut. Ja eihän sen äiti ole mikään toraluontoinen...»
Ja niin ylhäiseltä ja kopealta kuin hän muuten näyttääkin, antautuu hän puheisiin talonpojan kanssa, joka nyt kertoo hänelle kokonaisen tarinan. Hänen nimensä oli Raizou ja muuten oli hän vihannesten viljelijä Valentonissa; ikävä kyllä oli hänen vaimonsa kovin kivuloinen ja lapset näyttivät tulevan äitiinsä eivätkä isäänsä, joka taas kehui olevansa vahva ja luja mies.