United States or Croatia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Niinpä niinkin, vastasi Larsson huolestuneena. Ja jotta ette sitä kummastelisi, niin tulee minun sanoa teille, että olen matkustanut Mainiemeen erään tähdellisen asian vuoksi lyhyesti sanoen, tila on kruunulle luovutettava, ja piakkoin on siellä katselmus pidettävä.
Eikä kukaan ollut sen jälkeen uskaltanut edes ajatuksissaan häiritä tuon kuvankauniin kuninkaantyttären haaveiloa. Mutta juuri sellaiselta onkiretkeltään hän oli eräänä päivänä palannut itkien isänsä palatsiin, langennut kaulaan emolleen ehtoisalle ja ilmoittanut nyyhkyttäen, että hän ei tahtonut onkia enää kultakaloja. Mitä sinä sitten teet? hänen äitinsä huolestuneena kysynyt.
Samassa kuului huuto ovelta: »Hänen majesteettinsa kuningas tulee!» Kalpeana ja huomattavasti huolestuneena astui Kristian II sisään taluttaen kädestä poikaansa. Pikku prinssin ryhdissä oli jotakin ylhäistä arvokkaisuutta, joka sopi hänelle hyvin. Puettuna kallisarvoiseen, malvanväriseen ja pitseillä runsaasti koristettuun pukuun tuli näiden jäljessä kuningatar kauniina ja uljaan näköisenä.
Milloin hyvänsä hän oli erittäin huolestuneena, suoritti hän aina jonkun tämmöisen kilpakäynnin; ja hänen huoltensa suuruus näkyi aina hänen kävelynsä pitkällisyydestä. Tässä tilaisuudessa oli hän niin levoton, että hän katsoi tarpeelliseksi avata makuuhuoneen oven ja tehdä itselleen radan, joka käsitti makuuhuoneitten koko pituuden seinästä seinään; ja sillä välin kuin Mr.
"Mitä?" sanoi Simo, pahasti huolestuneena; "onko Duhele-clan'in päällikkö kuollut?" "Duhele-clan'in päällikkö ei koskaan ole kuollut", vastasi lehmipaimen; "vaan Gilchrist Mac-Ian kuoli vuorokausi sitten, ja hänen poikansa, Eachin Mac-Ian on nyt meidän päällikkömme". "Mitä? Eachin eli Conachar minun oppipoikani?" "Virka siitä niin vähän kuin suinkin voit, Simo veikkonen", sanoi paimen.
Jos syvemmältä tahdotte hänen sieluhunsa katsella, niin näette miten maallinen raskas todellisuus vähitellen levittää huntunsa hänen nuoruutensa unelmien ylitse, miten hämärä jo aikaiselta laskee varjonsa hänen tielleen, miten hän huolestuneena mutta turhaan! koettaa paeta kohtaloansa.
Nuo sanat kuultuaan kalpeni nuori nainen niin, että lapsi huolestuneena kysyi: Oletko sairas, äiti? Kreeta kutsukaamme häntä sillä nimellä, sillä olihan hän kappalaisen nuori vaimo, vanha ystävämme Mainiemestä toimitti pois uteliaat lapset ja astui kamariin. Mitä hän näki siellä?
»Sinä olet sairas», sanoi äiti Elsalle huolestuneena. »En ole.» »Vaan sinä näytät niin kovin heikolta, kyllä sinä olet kipeä.» »En minä ole, äiti kulta, kipeä mitenkään.» »Sinä olet sitten rasittanut työllä liiaksi itseäsi. Heitä ainakin vähemmäksi kotityöt ja kule sen sijaan kävelemässä, ja jos ei aina kävellä haluta, niin mene johonkin kylään, on sekin virkistykseksi.» Kävelemässä! Ja kylässä!
Et usko, miten hauska on niitä kutoa;» hän silitteli keveästi sukkaa pöydällä. »Mutta pitää kai siinä olla kantapääkin» hänen täytyi laskea leikkiä. »Eikö sinusta sillä todellakaan ole oikeata muotoa?» Alette kysyi äkkiä huolestuneena. »Sehän kokonaan riippuu siitä, minkälaiseen jalkaan se tulee, tietysti.» »Nyt minä näen sinusta, että taas teet pilkkaa»... »Enpä teekään.
Mutta oi! tunnen selvästi ettei se ole minun oikea alani tahi etten sovi siihen, etenkään miehen rinnalla, joka on niin perin erilainen ja jonka tunteet eivät ensinkään ole minun.» «Mutta tyttö kultani», keskeytti häntä äiti vähäsen huolestuneena, «mitenkä sitten kävi niin, että hän luuli teitä niin yksimielisiksi, että hän kosi sinua?