United States or Yemen ? Vote for the TOP Country of the Week !
Sitten tuli Jakob ovelle piippu kädessä ja huusi, että totitarjotin tuotaisiin alas huvimajaan; »eikö niin, Jörgen?» kääntyen tämän puoleen. Hän katsoi niin iloisena ja huvitettuna Lettaan, kuin olisi tämä ollut kaikkein hauskinta, mitä hän saattoi keksiä. Alette käveli taas yksin kodikkaasti järjestetyssä salissaan.
Miten hän rakasti heitä.... Alette saattoi ihan nähdä hänet edessään, ruskea tukka punertavana lampunvalossa ja nuo leveät kasvot, joissa oli eloa joka piirteessä; hänen miettiessään liikkuivat leukapielet kuin hän olisi pureskellut tupakkaa... Kello oli jo kohta yhdeksän, kun Jakob vihdoin kiireesti pistäytyi sisään, lamppu kädessä. »Oletko lopettanut työsi, Jakob?»
»Ja sinä, Alette, olet niin ihana, ettet sitä itse tiedä et tiedä, sen vakuutan...» »Mutta etkö ollenkaan muista, että minun pitää joutua iltaruokaa laittamaan, ihan kiireimmiten.» Notkea vartalo kierittelihen irti hänestä; mutta keskellä huonetta hän taas kääntyi: »Minulla on kylmää hyytelöityä lahnaa ja piparjuurikastiketta ja sitte vaaraimia.»
Eikö Jakob todellakaan voinut olla koskettamatta tuota punertavaa peukalonpäätä tai pikku etusormea, jotka kumpikin viattomasti osoittivat eri suuntaan, tai tuliko hän sysänneeksi kehtoa sitä Alette todellakaan ei huomannut, ja samahan tuo saattoi ollakin. »Siinä sen nyt näet, Jakob!» Hän kumartui kiireesti kehdon yli ja otti syliinsä pienokaisen, joka oli herännyt ja alkoi huutaa.
Pikku Elisabet saattoi lukea läksynsä ja oleskella tuolla yläkerroksessa kaiket iltapäivät, ja Alette oli levollinen siinä suhteessa, sillä tytön arvostelukirjan, jonka hän toi Bangin tyttökoulusta, olisi voinut, niinkuin Jakob sanoi, hyvin jakaa molempia veljiä kohti. Vanhemmat tiesivät aina, mistä hän oli löydettävissä.
He levittivät kartan pienelle sivupöydälle ja tutkivat sitä sekä pitkin että poikin, ennenkuin joutivat syömään taas. Innoissaan he eivät huomanneet, että saivat uudet lämpimät lautaset linnunpaistia varten; juttelivat vain, vaikka Alette tarttui Jakobin sormeen muistuttaakseen häntä.
Et usko, miten hauska on niitä kutoa;» hän silitteli keveästi sukkaa pöydällä. »Mutta pitää kai siinä olla kantapääkin» hänen täytyi laskea leikkiä. »Eikö sinusta sillä todellakaan ole oikeata muotoa?» Alette kysyi äkkiä huolestuneena. »Sehän kokonaan riippuu siitä, minkälaiseen jalkaan se tulee, tietysti.» »Nyt minä näen sinusta, että taas teet pilkkaa»... »Enpä teekään.
»Minä tarkoitan, että tahdon, kiinnittää mieleni häneen *itseensä*, äiti, niin ettei hän mitään sen mieluummin halua kuin saada puhua minun kanssani toimistaan, juuri siitä, mikä häntä huolestuttaa. Ja jos voin häntä auttaa, niin sitä parempi; mutta en minä varmaankaan siihen kelpaa.» Alette punastui ja vaikeni; hän tuskin katsoi tyttäreensä.
»Sain tänä iltana oppia yhtä ja toista, mitä en ennen tietänyt», Alette huomautti. »Eikö totta? hän on sangen huvitettu kaikenlaisista asioista ollakseen nainen?» »Eikä sinun näy olleen kovinkaan vaikea jättää konttoritöitä tänä iltana» Alette lisäsi lyhyeen. »Mitä?»... Jakob katsoi häneen tutkivasti. »Niin, näetkö, hän voi keskustella liikeasioista, ja se vetää Tuntuu niin hyvältä täällä!
"Gittani! minä näen niin selvästi edessäni nuo kalpeat kasvot ja mustan-kiiluvat silmät, kun hän eräänä iltana vaikeroi: täti ... täti ... rakas Alette täti! "Se oli kuni tukahutettu huuto. "Hänen nykyisestä asunnostaan ei Jörgen voi saada selkoa; luultavasti on hän varojen puutteen tähden ajettu asunnostaan.