Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 14. kesäkuuta 2025
Onko sinulla muualla olopaikkaa kuin minun luonani, Alette?... Elä nyt enää ole suutuksissasi, kuulehan... Myönnän olleeni kovin ajattelematon, oikein kauhean itsekäs sinua kohtaan miten vain tahdot; mutta katsahda toki minuun. Saat nähdä, että huomenna on toisin.
»Ystäväiseni, tämä on katkeraa... Ja niin sääli sinua, ja minua myös» Hän tunsi Aletten lämpimät, kosteat kasvot poskellaan ja miten hänen ruumiinsa hytkähteli kouristuksentapaisesti hänen nyyhkyttäessään. Hän silitteli hänen tukkaansa koneellisesti, silitteli silittelemistään... »Meidän täytyy mukautua» sanoi hän alistuvaisesti. »Tyhjyyteenkö?» lausui Alette nousten äkkiä ylös...
Hän aloitti hetken aprikoituaan kolmannen laulun, lempeä uhkuvan: »Voiko ajatella mitään kauniimpaa kuin nämä Heinen sanat?» Jakob ei vastannut. Alette nousi pianon äärestä. »Minä varmaankin häiritsen sinua laulullani tänä iltana, Jakob?» »Et, rakkaani, jatka sinä vain niin kauan kuin sinua haluttaa» kuului vähän hermostuneesti kirjan takaa.
Mutta se tosiasia, että poika ei oikein ottanut nukkuakseen, ennenkuin oli päässyt hänen syliinsä, hiveli hänen mieltään enemmän kuin hän itse tiesi; pienokainen veti hänet vastustamattomasti luokseen, »katso noita suloisia sormia, nyt hän nukkuu, Alette!»...
Jakob ja Alette katsoivat toisiinsa puoleksi hätääntyneenä. Käytännöllisellä tavallaan rouva Krabbe kiiruhti väliin tuoden vadillisen leivoksia. »Olkaa hyvä ja ottakaa, herra Mörk! Eikö mutta olkaa nyt niin hyvä!»
Alette kuuli hänen askeleensa autiolta kadulta ja sitten portaista, ja hän vilkaisi peilistä itkettyneitä kasvojaan. Hän aikoi ensin hautoa silmiään, mutta jätti sen sikseen; Jakob saisi nähdä, miten hän oli itkenyt. Hän otti saalin ympärilleen ja istahti odottamaan; hän ei suonut Jakobille sitä lohdutusta, että muka välinpitämättömänä oli pannut maata.
Alette oli istuutunut matalaan mukavaan lepotuoliin aikoen pitkään nauttia hillostaan. Hän nojautui veltosti taaksepäin, söi hitaasti, otti lusikkaan hiukkasen, vain maistoi... Siinä istui Jakob sääri ristissä polven päällä, ja heilutellen jalkaansa tuolla tavoin sen Alette tunsi niin hyvin.
"Näkisitte vaan minun tanssikirjojani! Olen pannut muistiini luullakseni kolmannen osan kaikista tansseista tänä talvena. Täti on lahjoittanut minulle vyön, jonka tummankeltaiset kivet ihmeellisen hyvin kaunistavat pukuani. Tädillä on hyvä aisti; mutta emme kuitenkaan koskaan ole yksimielisiä, kun minä puen itseäni. Vanha täti Alette oli luonani eilen, ja hänen sain pitämään minun puoltani.
Ne ovat elämässämme ne loistopisteet, joita emme koskaan unohda, joskin kaiken muun peittää pimeys... Jospa saisimme koko elämämme muodostumaan todelliseksi elämäksi? tai, rouva, kun se meiltä luisuu, lapsemme... Voi *elää* suuressa rakkaudessa»... Tuo on kyllä kaunista, aprikoi Alette itsekseen jälkeenpäin. Mutta opettajahan oli peräti epäkäytännöllinen.
Siellä he istuivat tunti tunnin jälkeen yöhön asti. Alette oli sytyttänyt yölampun ja virui vuoteessaan kuunnellen ja odottaen, milloin kuulisi heidän eroavan. Berveninhän oli määrä lähteä hotelliin yöksi. Vihdoin he puhelivat jo puutarhaveräjällä. Kylläpä ne nauroivat... Että saattoivat seisoa siinä niin kauan! Sitten tuli hiljaisuus. Hän huokasi helpotuksesta.
Päivän Sana
Muut Etsivät