Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 10. heinäkuuta 2025
Ja kun Esteri oli sanonut avomielisellä äänellään »täti», niin oli tuntunut aivan kuin hän olisi sanonut: äiti. Esteri ei nyt sanonut mitään. Meni suoraan istumaan, ei lepotuoliin, vaan keinutuoliin, jonka keikautti niin selälleen kuin se suinkin meni. Neiti Smarin ei nähnyt Esterin kasvoja, niin ettei tiennyt olivatko silmät ummessa vai auki.
Ja siinä kun Esteri heittäysi lepotuoliin, hän oli itkun vallassa. Neiti Smarin istahti tavalliselle paikalleen pöydän ääreen. Nyt kun hän oli Esterin saanut kerran näin lähelle, tahtoi hän saada hänet kokonaan vedetyksi ja puristetuksi sydäntänsä vasten. Kun Esterin itku oli tyyntynyt, sanoi neiti Smarin: »Sinä rakastit Lauria?» Vastausta hän ei saanut, eikä sitä tarvinnutkaan saada.
Oli aivan kuin hän olisi jo avannut suunsa sanoakseen jotakin, vaan lähti samassa kävelemään huoneessa, astui pari kertaa edestakaisin, meni neiti Smarinin luo, otti hänen silmiltään silmälasit, jotka viskasi pöydälle, istahti lepotuoliin ja sanoi: »Lauri oli tyhmä.»
Planchette! huudahtivat riemuten tytöt ja hyökkäsivät kuin villit metsäkoirat onnettoman uhrinsa kimppuun, joka maahan masennettuna huokaili: »elkää taivaan nimessä!» Hän vaipui voimatonna lepotuoliin ja siinä huomasi hän, nuorten hillittömästi nauraessa, olevansa ensimäinen, joka epäpyhitti herra Freymannin, tulevan »apulähetin», huoneen esiintymällä siellä valkoisissa alusvaatteissa.
Gabrielle nauroi, tohtori otti hattunsa, kiitti hauskasta päivästä, puristi hänen kättään ja juoksi sitten laulaen alas portaita ja ulos kadulle. Jäätyään yksin heittäytyi Gabrielle. lepotuoliin ja istui pitkän aikaa liikkumatta, tuijottaen eteensä. Soitto oli hänessä herättänyt kiihkeän, liikutetun mieli-alan.
Kun askeleet lähenivät, vaikeni hän, pelosta että hänen äänensä kuuluisi, ja hän painoi sanomattomalla kauhistuksella kauniin kätensä Felton'in suulle. Felton työnsi hiljaa pois luotansa mylady'n, joka vaipui erääsen lepotuoliin. Lord Winter kulki oven sivuitse pysähtymättä, ja askelten kuultiin etenevän.
Alette oli istuutunut matalaan mukavaan lepotuoliin aikoen pitkään nauttia hillostaan. Hän nojautui veltosti taaksepäin, söi hitaasti, otti lusikkaan hiukkasen, vain maistoi... Siinä istui Jakob sääri ristissä polven päällä, ja heilutellen jalkaansa tuolla tavoin sen Alette tunsi niin hyvin.
Ja jälkeen puolenpäivän teki paronitar taas samoin, kävellen hiukan hitaammin, levähtäen pitemmän ajan, jopa nukahtaenkin silloin tällöin tunniksi lepotuoliin, joka hänelle tuotiin ulos. Tätä hän nimitti "voimisteluksi" samalla tavoin kuin hän puhui sydämensä "liikakasvannaisesta".
Päivän Sana
Muut Etsivät