Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 14. kesäkuuta 2025
»Ja sitten on tullut kirje Vikingiltä», hän taas yritti. »Hän ei ole oikein tyytyväinen; maanviljelyskoulu on liian teoreettinen, hän sanoo. Hänellä on, sillä poloisella, niin kova halu päästä Skotlantiin! Mutta saat itse lukea kirjeen. Ja Alf»... »Kyllä tiedän, Alette yhdentenätoista päivänä hänen tulee saada rahaa!
Syvästi loukkaantuneena hän väitti, että oli sydämetöntä ja väärin rangaista poikaa ottamatta ollenkaan huomioon, mitä hänellä saattoi olla puolustuksekseen sanottavaa eikä sitä tee kukaan muu isä kuin sellainen, joka tuli kuin vieras lastensa luo suoraan liikeasioidensa keskeltä. Hän, Alette, ei ollut tottunut käsittelemään heitä noin kylmästi, ikäänkuin painon ja mitan mukaan.
Ja hänen istuessaan konttorissaan työhönsä syventyneenä saattoi yht'äkkiä pieni oksa tai karviaismarjaraakale tulla tupsahtaa suoraan hänen papereilleen. Alette seisoi piilossa avatun ikkunan alla tai pisti päänsä esiin silmiä myöten ja nyökkäsi hänelle, jos kuka oli hänen luonaan. Miten keveästi hän liikkui hienoissa avokengissään ja miten kaikkea muuta ihanampaa oli olla näin yhdessä!
»Ei teidän sopisi pitää salia lastenkamarina, Alette; sen pitäisi aina olla kunnossa, jos joku sattuisi tulemaan», purki hän tyytymättömyyttään... »Tuonnekin on sukka heitetty lattialle!» »Sehän on pikku pojan, Jakob! Saahan nyt poika toki sukkansa pudottaa?... Ethän sinä sentään häneen suutu?» »Kaikki joutuu vain niin epäkuntoon ... en minä muuten», jatkoi hän sävyisemmin.
Niitä vain pulppusi esille, laulunpätkä toisensa jälkeen; ja hän osasi panna ääneensä nukuttavaa unilääkettä, niin että pojan piti haukotella; ja haukottelipa Jakobkin, Letan astellessa siinä yölampun valossa. Mutta eikö se taaskin ruvennut itkemään!... Alette kävi sekä kalpeaksi että heikoksi kaikesta tästä yövalvonnasta, alkoi jo terveys olla vaarassa.
Vihdoin hän päättäväisesti nousi ja meni pianon ääreen. Hän sytytti kynttilät ja alkoi selailla nuottejaan, kunnes löysi haluamansa, ja istuutui soittamaan. Muutamia säveliä soitettuaan hän kääntyi: »Tämän voi muuten soittaa kahdella tavalla; voi sen ottaa näinkin.» Jakob katsahti hiukan hajamielisenä ylös kirjastaan. »Vai niin.» Alette jatkoi soittoaan.
»Niin kyllä, rakas ystäväni... Mutta aloitammeko nyt siitä?» sanoi hän rukoilevasti, samalla kuin hän silitti hänen poskeaan ja tukkaansa. »Minulla ei todellakaan ole aikaa», hän vakuutti. »Niin, niin, pikku raukkani, ei kai sinunkaan aina ole niin hyvä olla. Mutta ymmärräthän, että minulla on tulinen kiire, Alette!» hän huudahti. »Niin, niin, kultaseni», hän jatkoi lempeästi lohduttaen.
»Ei, kultaseni, et sinä sitä sentään ymmärrä»... hän taputteli häntä hymyillen poskelle. »Ettäkö mies tahtoi saada haasteen?» hän nauroi. »Jokin asia on nyt saanut sinut hyvälle tuulelle, Jakob, sen minä huomaan.» »Niin onkin, Alette, tuo mies, jolle juuri maksoin halot. Ja Krabbelle maksan vuokran tänään 14. päivänä lokakuuta, näetkös.
Uuni oli ihmeteltävän nopeasti niellyt nuo neljä syltä ja kulumassa oli jo uusi pino, jonka lisäksi oli hankittu lämmittävämpiä koivuhalkoja; lakkaamatta loimusi räiskyvä tuli uunissa. Alette istui, jakkara jalkojensa alla, lämpimässä huoneessa, ompelupöydän ääressä, joka oli siirretty vähän kauemma ikkunasta. Hän kirjaili pienen lapsenpaidan kaulusta, josta piti tulla jotakin erikoisen hienoa.
Ja niin pahankurinen sitten, aina juuri silloin, kuin Alette oli saanut silmänsä umpeen, hän parahti itkemään ihan kuin hän vain olisi maannut väijymässä oikeata hetkeä. Ja taas oli Letan noustava. Melkein joutui poikaa vihaamaan, hänellähän oli selvä aikomus tappaa äitinsä!
Päivän Sana
Muut Etsivät