Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 14. heinäkuuta 2025
»Ei, kuulehan, Krabbe» puuttui puheeseen hänen vaimonsa, joka tuli sisään tuoden tarjottimella teekupit »elä nyt rupea *siitä* puhumaan!» Mutta hän osaa olla oikein miellyttävä, tuumi Alette miten kauniit silmät hänellä onkaan.
Ja tänä iltana näyttäytyessään konttorissa ilmoittaakseen Bervenille ja miehelleen, että nyt hän on valmis heidän oli määrä kaikkien kolmen lähteä Böllingille Alette oli viehättävämpi kuin milloinkaan. Berveniä huvitti tarkata häntä tuolla kutsuissa.
Berven raapaisi tikulla tulta, niin että se valaisi hänen kasvojaan ja sikarinpätkää. He olivat lähtemässä hotelliin. Bervenillä oli matkahuopio hartioillaan, ja Jakob seurasi häntä iloisena ja vilkkaana. Vielä kulmauksen takaa kaikuivat heidän äänensä. Alette ei kestänyt enää; hän istahti ja itki harmista. Tuolla hän vihdoin tuli!
Alette huomasi, että hän saattoi vähimmästäkin joutua pois tasapainostaan; tuskin mitään tarvitsi kotona tapahtua, ennenkuin myrsky jo nousi, ja siksi Alette olikin viime aikoina oppinut hyvin varovaiseksi. »Jörgen Berven tulee metsistään meille tänään, Alette!» sanoi Jakob eräänä aamuna tullessaan kirje kädessä makuukamarin kynnykselle. »Hän viipyy pari päivää.
Jakob painoi hänen lämpimän vavahtelevan ruumiinsa rintaansa vasten... »Onko minulla sitten ketään muuta kuin sinä, Letta?» »Entä minulla, entä minulla, Jakob?» Alette painautui intohimoisesti lähemmä häntä. »Meidän täytyy pysyä yhdessä.»
Alette katseli häntä yhä kiihtyvällä mielenliikutuksella; kasvoissa kuvastui ukkospilvi, joka vain odotti hänen tuloaan purkautuakseen kyyneliin. »Rakas, rakas Lettaseni, mikä sinun nyt on?» Hän sulki hänet syliinsä ja aikoi häntä suudella. Mutta Letta vain tunki päänsä hänen rintaansa vasten välttääkseen sitä. »Letta, oma kultaseni ... puhu toki! Onko sinulle tehty pahaa?
»Hm!»... Hän jäi katselemaan Aletten käsivarsien sulavia liikkeitä. »Sinulla on niin kaunis tukka», hän tarttui kädellään siihen. »Rakas ystävä, älä koske!» Alette vetäytyi kärsimättömänä syrjään, peläten tukkalaitteensa pilallemenemistä. »No, no, en sitten vaivaa sinua.»
Ja Johan Henrikin myöskin...» Hän vapisi; »tietysti, heidän täytyy saada päivälleen.» »Niin, tietysti heidän on saatava ne täsmälleen, Jakob. Miten he raukat muuten tulisivat toimeen? Ja onhan meille pieni asia muistaa olla säntillinen.» »Niin, tietysti»... Jakob oli mennyt konttoriin ja Alette istui taas yksin arkihuoneessa.
Vain rouva Krabbe kurotti uteliaasti päänsä ja tukevat hartiansa kasvien välistä yläkerran avoimesta ikkunasta. Hän ei löytänyt Alettea eteisestä ja kiiruhti saliin. Ei sielläkään... »Alette!» hän huusi. Makuukamarin lukkoa kierrettiin hiljaa. »Jakob, oletko vihdoinkin kotona», hän tuli alakuloisena ulos huoneesta. »Alette mutta mikä nyt?»
»Ja nyt hän taas aikoo ostaa metsää, Alette, ja melkoisen ostaakin.» »En kurota pitemmälle kuin kukkaro kestää silloin sitä ainakin tietää omistavansa sen, minkä omistaa... Mutta mitä sanotte siihen, rouva, että otan miehenne mukaani illalla? Tahdon aina asiat heti päätökseen, se on minun tapojani. Siten voimme saada kaupan suoraksi ja paperin allekirjoitetuksi Kjölbergissä jo ylihuomenna.
Päivän Sana
Muut Etsivät