Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 14. heinäkuuta 2025
Ja Letta, ethän sinä nyt niin huikean hullu ole, että todellakin luulet minun pitävän kenestäkään ihmisestä edes lähimainkaan niinkuin sinusta... Tämä on niin kaunis, Alette»... Letta makasi yhä hänestä pois kääntyneenä, käsivarsi, johon Jakob oli tarttunut, selän takana. »Sinähän ymmärrät, etten salli kenenkään olla sinulle epäkohtelias.
Vihdoin he käänsivät tuolinsa vastatusten, niin että he käsivarsillaan vetivät pöytäliinan vinoon, ja Berven pyysi hajamielisesti saada teekannun siirretyksi pois takaansa. Alette tunsi vähitellen kasvojensa jäykistyvän, niin kokonaan liikaa hän tunsi siinä olevansa.
»Sanokaa minulle, herra asianajaja», hän lopuksi kysyi, »olemme kai teidän mielestänne tänä päivänä olleet oikeita hurjapäitä, hevonen karannut tallista ja rouva talosta?» »Ja saat uskoa, että hauskaa olemme pitäneet», vakuutteli Alette. »Ja minä voin vakuuttaa, että tulit luokseni konttoriin niin raittiina ja reippaana kuin jos olisit käynyt Amerikassa», Jakob selitti.
Kuolihan hän tanssiaisten jälkeen, niin on täti Alette kertonut; pelkästä riemusta hän mahtoi kuolla. Ei mikään ole tanssin vertaista, ei mikään niin hauskaa kuin nähdä miten he kilvan tanssiin pyytävät ja ikäänkuin silmillänsä rukoilevat ja sitte joutuvat kovin hämillensä, kun vastaan heille toisin kuin mitä ovat odottaneet.
Jakobissa heräsi kiusallinen tunne, että Alette lapsirakkautensa turvassa ikäänkuin varustihen häntä vastaan; hänhän nousi suorastaan intohimoisesti miestään vastustamaan, ikäänkuin Jakob olisi olemassa vain hänen ja lasten nujertamista varten...
Vihdoin oli isän nykäistävä voimakkaasti kellonvivusta. Hän lähetti sähkösanoman, jota ei käynyt muuta kuin totteleminen. Ja lauantai-iltana kahdeksan aikaan Alette lähti, Viking kuskina, kääseillä asemalle vanhinta poikaansa vastaan. Junan porhaltaessa asemalle he avonaisesta ikkunasta näkivät Johan Henrikin istuvan innokkaasti keskustelemassa.
Alette otti pienen lampun, joka oli asetettu tuolille kylpyammeen ääreen, ja vei sen saliin. Tuossa puolipimeässä riittämättömässä valaistuksessa oli jotakin, joka Jakobin tällä kertaa hieman arkaan mieleen johti pettymyksen, jota hän äsken oli tuntenut saliin astuessaan. »Ikävännäköistä tällainen ... ja kovin täällä on kuumaa», pääsi häneltä.
»Oliko ehkä tuomarin puheessa jotakin, josta et pitänyt?... Kyllä hän olisikin voinut jättää yhden ja toisen pikku asian sanomatta»... Alette katsoi häneen katkerana.
»Tahdotko lisää?» Alette kysyi, kun Jakob oli tyhjentänyt lautasensa. »En, kiitos, sinulla on paistia! sepä hyvä»... Jakobin ihastus ruokaan ei nähtävästikään saanut Alettea heltymään. Puhe taukosi taas, Letta vain huomaavaisena ja tyynenä ojensi Jakobille kastikeastian sekä laitteet, toisen toisensa jälkeen.
»Nyt se saa olla päätettynä; ripustan pukuni kaappiin takaisin»... »Konstance, Konstance!» hän huusi ovesta serkulleen. »Saat lähteä yksin tänä iltana... Minkä puvun sinä otat? Sinä käytät liian usein samaa. Saat hyvin mielellään minulta jonkin pitsikauluksen ja uuden hopeanuoleni voisit panna tukkaasi.»... Alette oli sinä iltana asettautunut oikein mukavasti lepäämään sohvalle lampun ääreen.
Päivän Sana
Muut Etsivät