Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 14. kesäkuuta 2025
Vanhan filosofin he olivat hänestä saaneet, väitti Jakob... »katso vain tuota kaarevaa otsaa, Alette! ja tuota viisasta, kokeneen piirrettä suupielissä; hän ei tiedä, kannattaako tässä marista... Ei rahtuakaan pojanrakkautta minua kohtaan, sinua vain tavoittelee, Letta. Omaa tahtoa näkyy olevan katso vaan, miten hän vastustaa käsivarsillaan. Sinun luoksesi hän tahtoo.»
»Noilla käsillä ei ole moneenkaan pataan tartuttu», hän huomautti, kun Alette tarjoili lientä pöydässä; suora mies ja hieno kohteliaisuus. »Meillä maalla eivät naiset niin vähällä pääse.» »Onko Teillä montakin palvelijaa, Ole Elgesäter?» Alette kysyi. »Onhan niitä ei niistä aina niin tarkkaan voi lukua pitää neljä, viisi piikaa ja pari, kolme renkiä arkioloissa.
Saattoi muuten olla niinkin, että Alette itse oli tavallista arkatunteisempi, hän ei nykyjään oikein ollut siinä mielentilassa, että olisi voinut ottaa asiat valoisalta kannalta ... jotenkin huonossa voinnissa päivin, hänen oli pakko vähän säästää itseään ja usein kesken kaiken levähtää sängyssä näin syyspuoleen.
Ja puoli kuukautta oli tuo pitkä vaaleaverinen nainen, joka valkea hattu päässä niin reippaasti asteli hänen rinnallaan, käsi pistettynä hänen kainaloonsa, ollut rouva Mörk, rouva Letta Mörk hän kirjoitti muuten nimensä kirjeisiin ja nimikortteihin Alette. Mutta hänen miehensä kutsui häntä joka tapauksessa Letaksi ja samoin ystävättäret, veljet ja serkutkin.
Johan Henrik ei välittänyt pistopuheista. »Niin, miksei?... Siellähän on tilaisuutta nuorelle herrasmiehelle niin moneen hauskuuteen: kalastukseen, metsästykseen, urheiluun»... pisteli Berven. Syntyi kiusallinen äänettömyys. Alette oli loukkautunut. Berven saattoi tässä talossa sanoa mitä vain tahtoi tietysti tuon vanhan, pyhän ystävyyden nimessä!
Hän oli ollut opettajana kuusi, seitsemän vuotta ja nyt palannut kotiin äitinsä luo joksikin aikaa lepäämään ja juuri tämä oli aiheuttanut Aletten kutsun. He katselivat ihmisiä sangen eri kannalta, nämä kaksi, Alette ja Konstance, vaikka kummallakin oli taipumusta panna merkille hauskat puolet.
»Niin, Alette», hän tunnusti, »minulla oli todellakin yhteen aikaan kovemmat päivät kuin sinä tiesit; tahdoin niin hartaasti, niin hartaasti säästää sinua, näetkö»... »Niin, tosiaan minua on säästetty!» sanoi hän itsekseen. »Mutta jos olisit säästänyt minua hiukan vähemmän, niin en kenties olisi näin köyhä nyt.» »On kerta kaikkiaan niin, että sinä olet kokonaan elänyt lapsiamme varten, Alette.
... »Alette, kuulehan», kuulusteli Konstance varovasti, »te käytte kai vieraisillakin joskus?» »Kyllä, käymmehän me» »Minä vain ihmettelen, kun ette ole minun aikanani olleet ulkona ainoatakaan iltaa.» »Sinusta ehkä tuntuu täällä ikävältä ja pitkäveteiseltä?» »Minusta, ei toki! Sinua minä ajattelin.»
»Ellei tuo nyt ole samaa kuin säästää pennejä, mutta antaa markkojen mennä, niin hänen järkensä seisoo!»... »Sinä tuotat todellakin lapsille surua tuolla itsepäisyydelläsi, Jakob», sanoi Alette illallisen jälkeen kiihtyneenä. »Johan Henrik on pannut siihen niin paljon älyä ja työtä ; minä näin, miten se koski häneen.»
»Rouva Krabbe on jo ystävällisesti sen minulle luvannut» puuttui Alette puheeseen. » niin olen minä Teille sydämestäni kiitollinen.» »Juokaa nyt vielä kuppi teetä, herra Mörk», pakotteli rouva Krabbe; »se tekee Teille hyvää. Täällä on jo kuppi valmiina.»
Päivän Sana
Muut Etsivät