United States or Åland ? Vote for the TOP Country of the Week !
Adelsvärdin täytyi kiskoa loitommalle tämä pikku mies, joka sitten jäi istumaan sohvan nurkkaan ja muististaan lausumaan Heinen runoja, samalla puuskuen viinistä ja lemmenvaivoista. Kronstadt ruotsalainen, kelpo toveri laahasi hänet viimein mukanaan pois. Felldner haukotti uudestaan. Hänellä oli varhain aamupäivällä sairaiden vastaanotto.
Kun hän näyttää vetävän hempeätunteisen viivan, hän Heinen tavoin heti jälkeen kirjailee ne ivallaan: Luontoa samoinkuin ihmiselämääkin hän mielellään katselee vähän pahanilkisen huumorin valossa. Kokoelman paras runo on minusta kuitenkin seuraava. F. E. SILLANP
Hän ei olisi ikinä moista uskonut itsestään. Mutta olihan se totta, täytyi hänen kuitenkin tunnustaa itselleen. Eihän hän enää Liisan sielusta paljoakaan välittänyt. Liisan ruumista hän himoitsi, sen hän olisi tahtonut omakseen, kokonaan, kerrassaan! Sielua on minulla kyllin itsellänikin! hän oli usein valmis Heinen keralla kyynillisesti hymähtämään. Liisan laita näytti olevan juuri päinvastoin.
Tavalliset runoilijat kykenevät laulamaan ainoastaan kolmesta asiasta: rakkaudesta, isänmaasta ja omasta itsestään. Mutta Leimu laulaa kaikista näistä ja sitäpaitsi vielä "koelmoi" viisi eri protestia sinivuokoille ja yhden kielolle, sommelmoi kokonaista 13 "ajatelmaa" ja käännelmöi 10 Heinen "lauleloa" sekä 7 muuta vieraskielistä. Eikö hän siis ole tavaton?
Tässä niinkuin monessa muussakin suhteessa voidaan häneen Snellmaniin verrattuna sovittaa Heinen tunnetut sanat: »teko olen ma aivojes aatteen». Mutta Snellmanin aatteen yksipuolisen johtopäätöksen täytyi välttämättömyyden voimalla viedä ristiriitaan yhtä yksipuolisen johtopäätöksen kanssa Castrénin ajatustavasta, vaikka niiden kummankin takaa nousee mahtavana sama tietoisuus omasta maaperästään, joka niin dityrambisella riemulla on puhjennut sanoihin: »Omanpa henkeni kieltä ne puhuu honkain humina ja luonto ja muu...»
"En," vastasi Agnes kummastuen. "Minä olen koko ajan ajatellut pienoista Heinen runoa. Runoilijan rakkaus. Hän nauroi, päästi neiden käden, kumarsi pari kertaa muulle herrasväelle ja juoksi alas portaita sekä polkua myöten, joka vei Burströmin huvilaan; Agnes katseli vähän kummastellen hänen jälkeensä.
Kuinka moni taas filosofeista saattaa puhtaalla omallatunnolla väittää, ettei häneen ollenkaan kohdistu Heinrich Heinen pilkka: »Zu fragmentarisch ist Welt und Leben Ich will mich zum deutschen Professor begeben, Der weiss das Leben zusammen zu setzen, Und er macht ein verständlich System daraus: Mit seinen Nachtmützen und Schlafrockfetzen Stopft er die Lücken des Weltenbaus».
Hän aloitti hetken aprikoituaan kolmannen laulun, lempeä uhkuvan: »Voiko ajatella mitään kauniimpaa kuin nämä Heinen sanat?» Jakob ei vastannut. Alette nousi pianon äärestä. »Minä varmaankin häiritsen sinua laulullani tänä iltana, Jakob?» »Et, rakkaani, jatka sinä vain niin kauan kuin sinua haluttaa» kuului vähän hermostuneesti kirjan takaa.
Luulen tuntevani sinut. Sinä et rakastu häneen mikä on tietysti sitä parempi. Saat hänet omaksesi ja maalattavaksesi, kunnes ilmestyy joku muu. Ja jälkeenpäin voit luoda suuren allegorian tai mitä hittoa mielesi tekee matkan päästä ihannoituna! "Lyö rumpua äläkä pelkää, suutele marketenttia " Ne ovat Heinen sanoja ja minun.
Ja hiljalleen mentäissä taruperäisen Lurlei-kallion ohitse hyräilemme saksalaisen runoilijan Heinen tunnettua laulua: "En tiedä, mistähän lienee näin mielein murheinen " Bingen'in kaupungin kohdalla tekee Rhein-virta mutkan itäänpäin. Tämä kohta on Rhein-virran kauniimpia.