United States or Portugal ? Vote for the TOP Country of the Week !
Voisin minäkin vapaa mies olla, ellen olisi tähän juukelin puolue-elämään antautunut. Johannes hymyili katkerasti sydämessään. Tuo kutsui vapaaksi mieheksi häntä, joka omasta mielestään oli enemmän orja kuin milloinkaan! Raha vapauttaa, sanoi hän kyynillisesti. Aura säpsähti ja loi pelästyneen katseen häneen. Jyrkkä sensijaan otti asian tuiki totisesti. Siinäpä se, sanoi hän.
Enkö ollut jo pitemmän aikaa tuntenut, että kaikki taiteellinen työni oli tapahtunut ja tapahtui yhä edelleen juuri minun syvimmän itseyteni kustannuksella? Olihan tuo tunto joskus täyttänyt minut sellaisella sielun katkeruudella, että olin ollut valmis määrittelemään mielipiteeni niinkin kyynillisesti kuin: täytyy olla huono ihminen voidakseen olla hyvä taiteilija.
Nähtyänsä, kuinka epätoivoinen minä olin menetettyäni entisen herbarioni, lahjoitti hän minulle tämän... Sattumalta sai hän sen tuhannesta viidestä sadasta frangista... Kasviota seurasi sitä paitse loistopainos Linnén teosta Hortus Cliffortianus.» Näin paljasti tuo kurja raukka sisäisen ihmisensä vallan naivisti ja kyynillisesti. Kaikki oli hänessä kuivaa ja kuollutta kuin vanhassa kasviossa.
Olin katsellut yhtä välinpitämättömästi veljieni kurjuutta, epäillyt yhtä kyynillisesti parempain olojen mahdollisuutta, ihaillut vallitsevaa sekasortoa ja pimeyttä yhtä innokkaasti, kuin kuka muu aikalaiseni tahansa. Persoonallista vaikutusvaltaani käyttäen olin pikemmin koettanut estää kuin edistää sitä ihmiskunnan vapauttamista, jota silloin jo valmisteltiin.
Kylmempiä, kohteliaampia ja välinpitämättömämpiä kuin siellä kotimaassa. Tai kenties he vain olivat niin olevinaan. Liisalla oli kaikissa tapauksissa heistä oma ajatuksensa, joka ei ollut aivan imarteleva miehiselle sukupuolelle. Hän katseli sitä yleensä sangen kyynillisesti.
Ja epäilemättä hän alussa oli ollut taipuvainen käsittämään myöskin Liisan ja Johanneksen suhteen yksinomaan kyynillisesti. Mutta sittemmin hän oli ruvennut ikäänkuin vaistomaisesti aavistamaan, että siinä sittenkin voi olla kysymys myös jostakin muusta. Olihan tämä oikeastaan tuiki merkillinen pari hänen mielestään.
Kenties, arveli kyynillisesti senaattori Tokoi 12 p. heinäkuuta, annettaisiin 100 miljoonaa markkaa hädässä-olevalle Venäjälle, mutta vastineeksi väliaikaisen hallituksen tuli tunnustaa Suomen itsenäisyys. Kun heti senjälkeen Lenin Pietarissa teki kapinansa, niin valtiopäivät Helsingissä hyväksyivät "valtalain", joka asiallisesti merkitsi maan täydellistä valtiollista riippumattomuutta.
Sitenpä muuntaa tosiasioiden paino ja oma löyhä ja pinnallinen suhtautuminen omaan elämäntehtävään tällaisen alkuaan ehkä vilpittömänkin aatteenpalvoja-liikemiehen silkaksi keinottelijaksi, liikemiestoiminnan aatteellisesti tarkoituksettomimman ja kyynillisesti itsekkäimmän ihmistyypin edustajaksi, tuoksi taloudelliseksi rosvoritariksi, joka itse mitään luomatta kärkkyelee taloudellisen elämän elävän virran varrella siepatakseen sen paperivaahdosta valmiin satasen sieltä, tuhantisen tuolta, mutta aina itse myöskin altisna tämän samaisen oikullisen virran hahmaiseville pyörteille, yhtä läsnä miljoonien mahtia kuin vararikon kuiluakin, yhtä kypsänä yhteiskunnallisen valtamiehen luottamusasemaan kuin nimenväärentäjän vankikoppiinkin.
Ei, vaan Jaakosta. Minä ymmärrän kyllä, että sinä et pidä hänestä. Kuinka niin? kysyi Johannes saadakseen hetkeksi ajattelu-aikaa. Eihän hän ole mikään ihannemies, virkahti Aura. Mutta kuitenkin mies, ajatteli Johannes kyynillisesti. Kuitenkin joku, joka housuja kantaa. Ja sehän riittää naiselle nykymaailman aikaan. Mutta ääneen hän sanoi: Mikään ihannemies en taida olla minäkään.
Ja asettua kuitenkin samalla kyynillisesti kaiken sukupuolikiihotuksen yläpuolelle. Riipiä rakkauden hennoimmat terälehdet, viskata ne ilmaan ja ikäänkuin kädestäpitäen huomauttaa toisilleen: »Näetkö? Eihän se ole mitään! Palanen aistiherkuttelua vain. Tuokio erinäisten molekyylien kosketusta!» Kumpikin he tunsivat näin tehdessään kiusaavansa jumalia. Lemmen jumalia!