United States or Canada ? Vote for the TOP Country of the Week !
Liisa on kuin puolen kannun taivaassa!» puheli Elsa iloisena ja riemastuksissaan aivan kuin asia olisi häntä koskenut. »
Iloisena solisevan auringon keskeltä siniviittainen, korkea ritari, kannukset kilahtelevat kivilattiaan, töyhtö heilahtelee ylpeänä kypärällä, valuinen ilma tulvii hänen mukanaan hämärään temppeliin.
Me tekisimme yhdessä työtä, ja minulla olisi lehmä ja porsas ja lampaita, sinulla hevonen, ja vähän kaikellaista, mitä tarvitsemme, saisin kodistani". "Oi Liisu, oikeinpa suloista on nähdä sinua noin iloisena!
"Ja minä kun kehuin varjokuva-peliäni sinulle!" huudahti Frans, hämmästyneenä ja iloisena. "Niin, nyt minä ymmärrän, että on hyvä olla viisas kammarissaan, vaan vielä parempi on olla viisas ja väkevä, sekä kotona että muualla." UUDEN VUODEN Y
Tehtailijan kotona oli laitettu niin komea puolinen, ettei mointa oltu usein nähty, waikkei yhtään wieraitakaan oltu kutsuttu. Iloisena istui tehtailija tulewan wäwynsä ja tyttärensä kanssa puolispöydässä. Rattoisasti haasteltiin iloisia asioita.
Vähitellen ne kasvoivat, höyhenet kasvoivat ja koko varttui. Mutta siellä he aina vielä sisällä asuivat. Ei kukaan heistä vielä uskaltanut siipiinsä turvautuen antautua ilman aaltoihin. Näin kului aikaa, kunnes vihdoin eräänä aamuna emä tuli tavattoman iloisena sisälle.
Ettäkö tyydyt minun tuumiini? huudahti hän iloisena seisoalleen hypäten. Tyydyn! sanoin minä. Kumpaankinko, siihen mökin ja siihen, että Liisa ? Kumpaankin. Ihanko todella tyydyt? Tyydynhän minä! Pitkittäkää vain, emäntä, mitä olette alkanut. Etkö ole puhunut Liisalle mitään? En ole, vaan saatattehan te...
Tuolla tuon korkeimman kukkulan vasemmalla puolella. Näetkö? Nyt näen, nyt näen, vastasi Ester iloisena. Sitä usein katselen ja ajattelen, että sinä asut ihan sen vieressä, vähän siitä paikasta oikealle, juuri tuon korkeimman kukkulan kohdalla. Niinkö?
Puoli yhden aikaan ole valmis lähtemään. Päätetty! En minä laimiin lyö! sanoi Petrovitsch iloisena. Saatamme saaliin saada, josta koko elämäksemme tulemme rikkaiksi. Niin se on, nyykytti Ivan. Ole siihen asti vaiti, ettei kukaan mitään huomaa, ei Aleksiakaan. Kylliksi kun kaksikin aarteen keskenänsä jakavat. Näitten sanojen jälkeen molemmat tallista lähtivät ja menivät pois joutavia puhuen.
Se on varma, että äiti ei häntä tunne. Aappo! huudahti äiti iloisena, kun Aappo ilmestyi tallin ovelle. Hänellä oli ollut ikävä Aappoa. Jopa sinä olet sievä, aivan kuin herraspoika! sanoi sitten äiti. Mutta lapset eivät tunteneet, suu auki töllistelivät pysäytettyään leikkinsä. Eipään oo Aappo! intti Ville, joka Aapon jälkeen oli vanhin joukosta, vaan melkein lyhin, kun hän oli kyssäselkä.