United States or Djibouti ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hänen kaulaansa ripustetaan jotakin jotakin kumahtaa hänen edessään, hänelle pistetään jotakin kumpaankin käteen ja käsketään lyödä. Hän lyö, ja hän kumahtaa kuin olisi itse ontto kannus. Nyt älyää hän, että se on kannus, jonka isä on ripustanut hänen kaulaansa ja käskee sitä päristää.
BASTARDI. Tuo vanha suntio, tuo lukkar' Aika, Tahtooko hän sen? Silloin katuu Philip. BLANCA. Aurinko vertyy; hyväst', armas päivä! Nyt kenen puolta pidän? Molempain: Yks käsi toisen joukon, toinen toisen; Ja näiden raivo, kumpaankin kun kiinnyn, Mun rikki riistää, kappaleiksi katkoo.
Ja kumpaankin loppupisteesen päästyään tuli suuri sydämentuska ja sielunhätä hänelle. Sydämentuska silloin, kun hän tunsi etääntyneensä liian paljon Liisasta ja pelkäsi, ettei hän ehkä enää koskaan häntä jälleen löytäisikään. Sielunhätä siitä, että hän oli mielestään tullut jo aivan liian lähelle Liisaa ja säikähti kadottaneensa oman olentonsa. Ei ollut mitään keinoa päästä tuosta kehästä.
Mietiskellen istui hän melkein yksinänsä, silloin tällöin luoden tutkiwan silmäyksen kumpaankin neitiin. 'Jos, jos waan Kallekin rakastaa Tiinaa', ajattelin ja henkeäni ahdisti. 'Walwothan sinäkin, Kalle', sanoin hänelle wiimein tuskissani. 'Walwon. 'Minä olen matkustuksen wuoksi niin wäsynyt, etten saa unta. 'Wai niin.
Tuhat miestä hän jätti Gibimerin johdolla Clusiumiin Tusciaan, saman verran Albilan johdolla Urbsvetukseen, viisisataa miestä Tudertumiin, päällikkönä Wulfgis, neljä tuhatta Auximumiin johtajana urhoollinen lipunkantaja, kreivi Wisand, kaksi tuhatta Urbinumiin Morran johdolla sekä Caesenaan ja Monsferetrukseen viisi sataa kumpaankin.
Se räätäli-Pekan poika Matti, joka oli ryökkynän koulussakin ja joka tässä kesällä meni kaupunkiin oppiin, kirjoitti minulle, että eri lysti on siellä. Karusellilla ajetaan ja tyttöjä on aina tarjolla kumpaankin käsikynkkään. Ja siinä oli huutomerkki perässä!» Hirveä maanjäristys kyökissä. Neiti Smarin uskoi varmasti, että mitä vain rautaa löyhempää siellä oli, se oli nyt tuhannen sirpaleina.
Hinkki ei avannut niitä, vaan pisti yhden kumpaankin takintaskuunsa, ja istui kivelle odottamaan että juoksun kiihkeä hengästys talttuisi. Ei se nyt enään meitä löydä, sanoi hän paperossiäijästä. Levättyään hän nousi, katsoi ympärillensä ja vei kapteenin rantaan, jossa oli pyykinpesulautta, ja sen kaidepuuhun oli kahlittu useita veneitä. Hinkki koetteli jokaisen lukkoa. Ne olivat suljetut.
Eräs uudempi saksalainen kirjailija kertoo seuraavan kansan suusta saamansa tarinan: "Ruotsin kuningas Kustaa Aadolf sai vielä nuorena ollessaan eräältä naiselta, jota hän paljon rakasti, rautaisen sormuksen, jota hän ei sittemmin koskaan antanut irroittaa kädestään. Sormuksessa oli seitsemän ympyrää, jotka muodostivat alkukirjaimet hänen kumpaankin nimeensä.
Tottahan minä lienen katsonut Liisaa vähän oudommasti, koska hän punastui entistään enemmän ja veti huivinsa silmilleen. Samassa tuli emäntä kylästä, ja minä huomasin, että hän katseli meihin kumpaankin vähän merkitsevästi, vaikka ei hän kuitenkaan virkkanut mitään. Mutta huomenna hän virkkoi, ja virkoin minäkin. Hän kysyi minulta, olinko miettinyt sitä asiaa, ja minä sanoin miettineeni.
Se soipi myöskin liian säännöllisesti vuoroin kumpaankin laitaan eikä niinkuin tavallisesti aisakellossa, jossa kieli aina sattuu vain yhteen laitaan. Ei se ikinä ole oikea aisakello... Nyt se yht'äkkiä lakkaa soimasta, lakkaa kolmeen läppäykseen kuin kirkonkello jumalanpalveluksen loputtua. Ei kuulu mitään koko maailmassa, lumi putoilee vain, ja ruuna alkaa taas rouskuttaa tallissa.