United States or Malawi ? Vote for the TOP Country of the Week !
Olipa se lysti pilanteko, kun mätitte leipää kuolleen miehen päähän, vaikka se sentään oli vähän liian hurjaa ja julmaa käydäksensä laatuun sivistyneiden ihmisten kesken, siitä puhumatta, että se oli hyvän ruoka-aineksen pilaamista.
Sun Pohjolassa, herttainen, on rakastella rauhainen; sun tääll' on lysti ollakses ja armas aikaellakses. Joudu, kevät. Kevät armas, joudu jo, talven kahleet poista! Nouse taasen, aurinko, kirkkahana loista; joudu jo. Sua, kevät, kaipaan ma päivänpaisteinesi, kaipaan taasen tuoksua kukkanurmiesi. Joudu jo!
Kello 9 aamulla 31 päivänä astui Stanley Ukereween kuninkaallisen neuvoskunnan eteen, joka oli asettunut niitylle muutamille kallionlohkareille; olipa sitä sangen lysti katsella: Lukongeh'n iloisa naama keskellä, vähempiarvoiset ympärillä.
Ja sitten kuin tulee kova talvi, kylmää kaikki nuo järvet paksuun jäähän ja viitoitetaan tiet, ettei eksy, ja tulee paljon lunta, että saattaa suksilla hiihdellä, niin sitten vasta lähden... Ja sitten kevään kauniina päivänä tulen teitä perhosia taas katsomaan. Ja sitten meillä on taas yhtä lysti kuin nytkin.»
Ollaksensa oikein "lysti" otti hän ensin puuroa isänsä vadista ja kastoi sen sitten äitinsä velliin.
No, onko teillä sitten mitään asiallista vastaansanomista, jos minä tämän ostaisin, sanoi Mikko tutkivasti kumpaistakin silmiin katsoen. Ei mitään, kyllä kait tämän meistä nähden saatte ostaa, sanoi ukko ja istahti mustalle jakkaralle. Akka toihautti suurinokkaista päätään ja salaperäisen ivallisesti sanoi: Kyllä kait tähän tulla saa ken haluaa, vaan ei tässä lysti olla ole.
"Se sohisee niin lempeästi, kuin ilta on tyyni ja hiljainen, ja sentähden olkoon nimensä: Sohiseva." "Se on hyvä!" sanoi Juhani. "Kohiseva on minun veljeni ja Sohiseva sinun sisaresi. Lysti on, kun molemmilla on nimet." "Tiedätkö", sanoi Hilja, "Kohiseva ja Sohiseva ovat ihan kuin kaksi pientä lasta. Mihinhän ne sentään joutuvat, kuin täältä lähtevät!"
Hoh hoo, voiko kukaan minulle sanoa, mitä varten tässä maailmassa on niin järjestetty, että kun ensin on ollut oikein lysti, niin sitten tulee jäljestäpäin niin penteleen ikävä? Minä en ainakaan sitä ymmärrä. Kunpa silli nyt edes joutuisi. Kamreeri. Hilma.
Niin kyllä! Tuon laivan näättenkö? Se meitä yhä Lähestyy. Kohta kääntyy keula. Silloin Vast' ammutaan! Ei ennen! Saatte nähdä Kuin masto maahan rymähtää ja päänsä Menettää perämies. Ja mitä sulla On häntä vastaan? Lysti kysymys! Hän on, kuin minä, sotamies. Ja siksi Sä ammut hänen? Samoin hän mun tekee. Ja miksi? Siks' ett' aivan samoin minä Teen hälle. Miksi? Lempo tiesi miksi!
Hilma kulki minun kanssani kaupungilla. Hän odotteli kadulla sen aikaa, kun minä olin talossa laulamassa. Päivän hämärtyessä meillä aina oli ruokatavaraa niin paljon kuin kahden jaksoimme kantaa. Ja meillä oli lysti! ANNA. Sen arvaa. NEITSY JANNE. Mutta sitten Pollarit saivat perinnön, ostivat maatilan ja muuttivat maalle. Hilma on nyt juuri äskettäin muuttanut kaupunkiin.