United States or Chad ? Vote for the TOP Country of the Week !
Tuskin oli siitä vuotta kulunut ja nyt Kalle jo nimitti Himmiä "armaaksi". Koko vuosi oli ollut niin tavattoman pitkä, eikä Jerikokaan hänestä enää mitään välittänyt. Koko vuoden oli hän päinvastoin karttanut häntä ja näyttipä siltä, kuin olisi tuo entinen lapsuuden ystävä inhonut häntä, samoin kuin Kallekin nyt näkyi jo tekevän.
Ennemminkö sinä siis jäät elämään entiseen ahtauteen ja puutteeseen? Ennemmin. Vielä Hannakin jättää Kallen, kun ei jaksa odottaa, että saisivat huoneen. Sillä yhteiseen tupaan se ei tule. Jos Hanna jättää Kallen sentähden, että Kalle tahtoo tehdä, niinkuin hänen omatuntonsa vaatii, niin on parempi, että hän jättää. Ajatelleeko Kallekin niin? Tiedätkö?
Sitähän Kallekin jo oli kotvasen mielessään miettinyt ja kovasti oli hän vakuutettu siitä, että yleisö, tuo suurempi yleisö, hänet kyllä ymmärtää. Niin oli viimein saanutkin kustantajan sepustuksilleen ja ennen pitkää näkyikin kirjakaupan akkunassa "Kevään kukkasia, seppeleeksi sommitteli Kaarlo A." Voi taivasten teidät, kuin Kallella sydän silloin lujasti pamppaili!
Samassa juoksi Kallekin, joka melusta oli herännyt pihalle. "
Hän ei kirjoittanut ainuttakaan riviä minulle, enkä minä hänelle. Vähitellen haihtui Kalle mielestäni, niin etten häntä monasti muistanutkaan; joskus vaan juolahti mieleeni: missähän oloissa siellä Kallekin lienee? Minäkin olin sillävälin joutunut uusiin oloihin: olin mennyt naimisiin. Suuresti hämmästyin eräänä aamuna huoneestani ulos mennessä.
Toinen kirjoittaa tappeluista, toinen ei käy vaihtamassa sanaakaan, vaikka häntä vaihdokkaaksi sanotaan; eikä nyt enää, niinkuin ennen, saa kertaakaan soittoa kuulla, vaikka sinä lupasit minua viulullasi puhutella ja sitä kieltä minä parhaite ymmärränkin. Nyt olet sinä, niinkuin Kallekin, syönyt sanasi hyi teitä! En enää kärsi teitä silmieni edessä, vaikka ethän tuota tosin "
Ja heidän hyvä tuulensa tarttui Söderlingiinkin.... Ehkä se on niin ... ehkä on niin.... koska Helgakin sanoo ne jumalan lähettämiksi. Hurraa, hurraa! Heiluta, Kallekin, Hannallesi, kun se juuri sitä varten seisoo vantissa ... on se sorja tyttö.... Mutta Kalle seisoi hiukan ulompana, jurona, kädet taskussa ja kääntyi pois jo ennen kuin venhe oli päässyt sataman suusta.
Ja he toivoivat huomenna löytävänsä oikein hyvän marikon, kun olivat antaneet niin paljon ja hyviä marjoja. Ulla vakuutti, että he löytävät semmoisen marikon, että eivät koskaan ole semmoista nähneet hän löytää! Mutta iltapäivällä tulivat jotkut Ullalle kertomaan, että Kallekin oli ollut marjassa ja saanut enemmän kuin he! Ja oikein kauniita marjoja. Ulla joutui hämilleen.
Sillä kuullessaan miten Jussia alinomaa toruttiin, kun hän sitävastoin sai olla miten tahtoi, rupesi Kallekin ajattelemaan, että tuo Jussi mahtoi olla aivan huono olento, kun aina teki niin suunnattomat vahingot ja olisi ansainnut selkäsaunan seitsemän kertaa päivässä, niinhän emäntä usiasti saneli. Kalle oli vallaton poika, kun sitävastoin Jussi oleskeli enimmäkseen hiljaa.
Hän tiesi, kuinka ne olivat tulleet omia teitään ... suoraan siihen, missä olivat ... kolme tuhatta ... kolme tuhatta markkaa ... kuin taivaan tietä! Tulivatpahan miten tahansa ... ne ovat nyt nostettavat heti maihin, sanoi emäntä melkein hätäillen. Olisi se Kallekin saanut olla apuna, sanoi Söderling. Saadaan nämä ilman häntäkin. Ei vitkastella nyt.