United States or Belarus ? Vote for the TOP Country of the Week !
Me menemme usein kävelemään ja ajelemaan, ja kun sinua haluttaa päästä maalle, niin lähdemme pienelle maatilalle, Lindebackaan, jonka olen isoäitiltäni perinyt siitä en luullakseni ole ennen sinulle puhunut ja siellä syömme viiliä ja marjoja."
Tulepas sinä Mooses tänne Matin kanssa näyttämään, miten niitä tynnyristä saatuja marjoja viljellään, jotta minäkin pääsisin alkuun. Mooses tuli hieman arkana mutta palavin silmin maljojen kohtaan, otti lusikan ja alkoi mehuisia vaaraimia lusikan kärjellä nostella suuhunsa.
Tuumaan lakkaamatta, miten voisimme saada pojan raajarikkoisten kouluun Helsinkiin, sanoi Freedrik eräänä päivänä Helkalle, kun he olivat marjoja syömässä puutarhassa. Hänestä varmaankin tulisi taitava ammattilainen, jos hän saisi oppia jotakin. Mitähän se koulunkäynti maksanee tuumaili Helka. Siitä kyllä pian saa selvää, kun kirjoittaa johtajattarelle.
Ryömiessäni siinä kivien välissä marjoja noukkiakseni kutsui isä äitiä luokseen. Kun hän oli lähtenyt, lähestyi minua toiselta puolen pitkä, kalpea nainen, joka näytti olevan äitiä vanhempi; hänellä oli musta puku, kaulassa valkoinen poimutettu pystykaulus. Hän katsoi ystävällisesti minuun ja ojensi minua kohti orjantappuraruusun, joka hänellä oli kädessään.
Matin kasvot leimusivat ja silmät pälyivät vuoroin herran silmiin, vuoroin säilykemaljoihin ja kun hän näki, että herra yhä odotti häneltä vastausta, niin hän viimein sanoi: Maljoja. Vai marjoja, nehän ovat sitten syötäviä. Mistä niitä talvella täällä marjoja saadaan? Tynnylistä. Vai tynnyristä niitä saadaan talvella marjoja.
»Minä palaan kanssasi niitä poimimaan; kai sinä paikan löydät?» »Kyllä, me juoksemme, niin saavutamme pian nämä muut.» »Aivan niin teemme», sanoi Arvo, ja molemmat lähtivät juoksemaan. Lilli katsoi heidän jälkeensä, ajatellen: »Minkä vuoksi hän meni noita marjoja poimimaan kukahan ne saanee? Meniköhän vain huvittaaksensa Seljaa, vai miten? Ehkä saan minä? Saapa nähdä! »
Ja kosken pauhu kertoo kuink' ennen taisteltiin, vaan laakso tuolla kutsuu iloihin nykyisiin. Tällaisna aina oisin, kun voisin. Kas täällä lintu laulaa ilonsa, huolensa, ja kukka armas kuiskaa suloimmat toivonsa. Ma rinnassani tunnen purojen helkkehen, ja aamukaste kirkas mik' on, sen tuntenen: on paimentytön silmä, jok' etsii kukkia laaksossa poika poimii aholla marjoja.
Minäkin vielä opetan teille jotain, kuinka orapihlajan marjoja keitetään. Ei kukaan ole koskaan parempaa syönyt. Jahka vaan kerta olemme Makksalva'ssa. Sándor rakastaa niitä sanomattomasti. Oi Sándor rakastaa julmasti makeisia, hän on kokonaan isänsä poika. No, mutta makeinta hän ei vielä ole maistanut.
Tuntui, että nyt he eivät enää pääse koskaan täältä. Koti tuntui olevan niin äärettömän kaukana, että eivät yhdessä päivässä sinne ehtisikään, jos osaisivatkin. He syyttivät Ullaa, kun hän ei antanut huutaa! Ja senvuoksi me eksyimmekin, kun Ulla tahtoi itselleen kaksi mitallista marjoja, ja Jumalalle vain yhden.
Ja he toivoivat huomenna löytävänsä oikein hyvän marikon, kun olivat antaneet niin paljon ja hyviä marjoja. Ulla vakuutti, että he löytävät semmoisen marikon, että eivät koskaan ole semmoista nähneet hän löytää! Mutta iltapäivällä tulivat jotkut Ullalle kertomaan, että Kallekin oli ollut marjassa ja saanut enemmän kuin he! Ja oikein kauniita marjoja. Ulla joutui hämilleen.