United States or Vietnam ? Vote for the TOP Country of the Week !
En sitä peitäkään. Mutta sittenkin samaa totuuden kiertelemistä sinun puoleltasi. UUNO: En. Vaan että olisit pysynyt mielipiteessäsi. Sinä olit oikeassa: jos joku toimi tuntuu väärältä, niin siitä pitää empimättä luopua, mutta sinä luovuit empimättä mielipiteestäsi, lupasit ainakin luopua. LEENA: Voiko nyt sellaisen satunnaisen erimielisyyden vuoksi...
KORTESUO. Ei totta tosiaan luulisi noita molempia sisariksi. Semmoinen ero heillä on. PIRKKO. Nyt se alkaa taas. RIIKKA. Seis! Mihinkä matka? PIRKKO. Hevosia menen viemään hakaan. RIIKKA. Se on renkien tehtävä. Ota sinä sukanneule käteesi. PIRKKO. Minäpä lupasin äsken Matille. RIIKKA. Lupasit! Juuri kuin Matti olisi sinua pyytänyt. PIRKKO. Kyllä minä sitten tulen.
ANNA LIISA. Parasta kumminkin häntä välttää, eikö niin, Johannes? Huomaathan sen itsekin. JOHANNES. Enpähän oikein tiedä. ANNA LIISA. Sinä jo puoleksi lupasit. Ellei se ole mitään mahdotonta, sanoit. Eikähän tämä ole mahdotonta, sen voit niin helposti tehdä, jos vaan tahdot. JOHANNES. Niin, niin. Mutta siinä on sentään eräs seikka. Hän saattaisi pian luulla, että minä häntä pelkään.
Muista ehto, jonka panin sun etees, määrätessäni sinua otto-pojakseni, ja jonka pyhästi lupasit täyttää. NIILO. Hän on nyt kuollut. MARKUS. Kysynpä tässä, oliko miehellä joitakin lemmen tuumia tuota neitoa kohtaan tuossa? Ukko sinä, jos puhettas et vahvista, niin oletpa kuoleman oma.
Onnen paremman sinulle sijaan annan. JORMA Ja minkä antanet? OLAI Annan ainoan oikean Jumalan. JORMA En sinun jumalastasi minä. Toiseksi luulin, toinen onkin. Hyväksi haastoit, laupiaan, lempeän lupasit, on koston, vihan ja vainon jumala jumalasi.
Lupasit kuitenkin sillä aikaa, kuin poissa olin, antaa hänen maata täällä.» »Ei hänellä hätää ollut, koska nukkui.» »Entä jos olisi herännyt?» »Kyllä häntä katsomaan olisin mennyt.» Hely pudisti päätään ja aikoi mennä pois, mutta vaimo otti kaapista kaksi leipää ja antoi ne hänelle lausuen: »Tässä on leivät, ne pitää sinun vielä saaman, niinhän olemme suostuneet.»
"Minkätähden sanot vihdoin viimeinkin?" kysyi Anni. "Vieläkö sitä kysyt? Etkös muista, kun jo kuusi viikkoa takaperin lupasit tulla?" "Koska se oli? Minä en sitä muistakaan". "Päivänä äitini maahanpaniaisien jälkeen sinä lupasit tulla pian". "Niin, niinhän se taisi olla, niin, niin, ja niin se olikin.
Sinä lupasit hänelle... Ruveta hänen vaimokseen. Niin, isä hyvä. Sen lupasin hänelle. Ja minä aion pitää sanani. 32. PETOJEN KESYTT
Toinen kirjoittaa tappeluista, toinen ei käy vaihtamassa sanaakaan, vaikka häntä vaihdokkaaksi sanotaan; eikä nyt enää, niinkuin ennen, saa kertaakaan soittoa kuulla, vaikka sinä lupasit minua viulullasi puhutella ja sitä kieltä minä parhaite ymmärränkin. Nyt olet sinä, niinkuin Kallekin, syönyt sanasi hyi teitä! En enää kärsi teitä silmieni edessä, vaikka ethän tuota tosin "
Olli vakuuttikin kaiken aikaa tiellä tullessamme: muista nyt, että kerrot kaikki tyyni, ettet unohda etkä jätä mitään pois. Niin, eikö ole totta? Elä yhtään irvistele, sen sinä sanoit, ja lupasit vielä OLLI. Perhana olkoon, ellet tuki suutasi nyt, tai puhu mitä tiedät sunnuntai-illan tapauksista, niin minä sun SANNA. Sunnuntai-illan?