United States or Saudi Arabia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Suuren puun alla löydämme Kallen ja Elsan, jutellen tanssi-huveista, jotka piti tuleman ensi sunnuntaina, ja Elsa arveli ettei hänen pitänyt antaman tätäkään tanssia Kallelle. Ja sen sanon sinulle Elsa, etkö lupaa että saan pyöritellä sinun kanssasi, niin... "Saat tehdä sen toisten tyttöjen kanssa," keskeytti Elsa nauraen.
Lippa tarttui Kallea kädestä ja niin lähtivät käymään. "Vaan mull' ei ole kuin neljä markkaa rahaa ... ja kengäkset täytyy ostaa", vastusteli Kalle. "On mulla, vaikka käytäisiin panuraamaakin katsomassa ... ja sitä miekan syöjää..." Eikä auttanut vastustelu, mukaan piti lähteä Kallen ja pian katosivat molemmat ihmispyörteeseen.
Elsalla oli se vähäinen vika, että hän oli utelias ja kellä ei sitä vikaa olisi? saadakseen tietää mitä Kalle tiesi, lupasi hän tanssia Kallen kanssa kolme tanssia eikä antaa Pentti Olson'ille, joka pidettiin kauniina poikana, yhtäkään ainoata. Kun tämä sovinto oli tehty, sanoi Elsa aivan levottomasti: No, Kalle, esiin uutisella. Tiedätkö, Ison-Svennin Olle on tullut kotiin.
Katri, Kallen eukko, muisteli rovastin sanoneen alottavansa nuorten ripille laskemisen kello 9 aikaan, mutta Haapapuron ukko oli, viikolla Kannaksella käydessään, vakuuttanut sen varmaan sanoneen alkavansa toimituksensa jo kello 5 ja "mitäpäs aikaista se 9 aikaan olisi ollutkaan". Yhden tekevähän tuo Kallelle muutoin olisi ollutkin milloin toimitus alkoi, mutta hän tahtoi ihan välttämättömästi nähdä ja kuulla, miten Haapapuron Antti kyselmyksessä rovastille osasi vastata, sillä Antti oli Kallen ristipoika.
Oli toinenkin seikka, jonka vuoksi Kannaksen Kallen piti hyvissä ajoin olla kirkolla. Hän oli näet kevättalvella saanut loukulla ilveksen Kortevaaran rinteeltä ja sitä nyt piti sakoittaa Juhanuspäiväksi kuulutetussa kunnan kokouksessa.
Pikaisesti kuiskattiin Kallen kilpatoverille, että hän tahallansa antaisi Kallelle perään, ettei mitään riitaa välillä syntyisi. "Koetappa vielä yksi kerta", sanoi Kalle kilpatoverilleen vihasta puhisten. "Koetetaan vaan", sanoi toinen naurussasuin ja niin sitä taasenkin lähdettiin juosta vilistämään. Ja kas! Kalle voittikin nyt.
Kun Loviisan äiti viime aikoina oli tullut kivuloiseksi, täytyi tyttären tavallista enämmän hyöriä taloustoimissa ja ainoastaan silloin tällöin jouti hän viettämään hetkisen toisten parissa. Sitä enämmän oli Himmillä aikaa. Hän hääräsi alinomaa Kallen luona, niinkuin paarma hevosen ympärillä. He soittivat yhdessä, lauloivat yhdessä ja keskustelivat yhdessä.
Pian oli heidän rangaistustyönsä tehty, ja patruuna sanoi Kallelle: »Nyt saat mennä pois, mutta muista, että jos et itseäsi paranna, päätät päiväsi kahleet kaulassa.» Juuri patruunan puhuessa juoksivat Manni ja Tyyne Kallen sivuitse.
Sitä paitsi oli Sven päättänyt, että, vaikka olisi mikä hyvään esteenä, niin ei Elsan häitä saa viettää muualla kun hänen luonaan. Totta puhuaksemme, täytyy tunnustaa, että Sven oli hyvin tyytyväinen siitä, ettei Sysi-Yrjön tyttärestä tullut hänelle miniää ja siitä ilosta tahtoi hän oikeen kunnioittaa häntä. Tapaninpäivänä vihki Olle aivotun morsiamensa Kallen kanssa.
Tämä Kallehan se kieltää pian koko kirjan. Hän tarttui Kallen käsipuoleen ja katsoi hymyillen häntä silmiin. Niin, vaikka itse monessa kohden on jyrkempi kuin minä, vastasi Kalle. Me kolme hymyilimme. Ja sitten puhelimme kauvan aikaa uskonnosta, ja minua se hyvin viehätti. Selma vaan koko ajan oli ääneti, ja se alkoi viimein vaivata. Miksi sinä olet niin totinen? En miksikään.