United States or Czechia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Paul halasi häntä ja lohdutti: "Oi rakas äiti, koska minulla ei ole muita omaisia kuin te, tahdon teitä rakastaa sitä hellemmin. Mutta minkä salaisuuden mulle ilmaisittekaan! Nyt näen miksi neiti de La Tour on karttanut minua jo kaksi kuukautta ja minkä vuoksi hän nyt on päättänyt matkustaa pois. Ah, epäilemättä hän minua ylenkatsoo!"
Ollen hellätuntoinen ja ajatustavoiltaan ylevä oli H. B. Stowe monta vuotta karttanut kaikkea lukemista, joka koski orjuutta; hän ei edes tahtonut puhua tästä asiasta, sillä se oli hänen mielestään liian kipeä kohta joutuakseen tarkastelun esineeksi, mutta samalla orjuus oli hänen mielestä liian luonnotonta voidakseen kauan vastustaa yhä leviävää sivistyksen valoa.
Olimme juuri menemäisillämme pensaston ohitse, kun Dagobert sekä Charlotte tulivat meitä vastaan, viimemainitulla kiiltävän valkoinen silkkihattu päässä ja sinertävä samettinuttu hartioilla. He olivat silminnähtävästi kävelemässä. Minä en vielä ollut nähnyt "herra luutnanttia", sillä olin säännöllisesti karttanut häntä, vaikka hän usein tuli Karolinenlustiin.
Tuskin oli siitä vuotta kulunut ja nyt Kalle jo nimitti Himmiä "armaaksi". Koko vuosi oli ollut niin tavattoman pitkä, eikä Jerikokaan hänestä enää mitään välittänyt. Koko vuoden oli hän päinvastoin karttanut häntä ja näyttipä siltä, kuin olisi tuo entinen lapsuuden ystävä inhonut häntä, samoin kuin Kallekin nyt näkyi jo tekevän.
Heidän ensimmäisen yhteisen kävelynsä jälkeen tulikin tutustuminen helpommaksi, sillä pastori ei sen jälkeen enää Eevin seuraa karttanut. Hän näkyi päinvastoin mielelläänkin keskustelevan hänen kanssaan, milloin tilaisuus siihen etsimättä tarjoutui. »Saanko kysyä, mitä te luette», sanoi hän eräänä päivänä tavatessaan Eevin kirja kädessä puutarhassa.
Silloin hän päätti olla olevinaan näkemättä häntä, olla puhumatta hänen kanssaan. »Minä olen tehnyt mitä olen voinut», sanoo hän. »Minä olen karttanut häntä, olenpa ollut epäkohteliaskin hänelle.» Kun Runeberg ihmeissään katsoi häneen, käänsi hän pois päänsä, mutta kyyneleet nousivat hänen silmiinsä ja alkoivat vuotaa. »Ihmiset näkivät sen kyselivät arvailivat näyttivät osaaottavaisilta.» Mutta hänen ystävänsä paheksuivat tätäkin.
Esteri istahti pöydän ääreen, omituinen hymy suupielissä ja kielellä tulossa kysymys: sinä, Juho, taidat nyt katsella jotakin talontyttöä! Mutta katsoessaan Juhoa silmiin haihtui koko ajatus mielestä. Hän oli koko ajan peläten odottanut, että Juho alkaa puhua äidistä, ja sen vuoksi karttanut katsahtamastakaan Juhoa. Ja hän nyt hämmästyi Juhon katsetta.
Kääntymyksensä alkuaikana hän oli pelolla karttanut lähenemästä kaikkea, mikä vaan ei näyttänyt hengelliseltä, ja siten usein tullut osoittamaan kovuutta ja välinpitämättömyyttä sekä melkein joutunut uusien uskon toveriensa arvostelujen ja määräysten orjaksi, vaan tuo pelko poistui poistumistaan aina sitä mukaan kuin Kristuksen rakkaudessa eläminen hänessä lisääntyi ja hän alkoi saada kokea sen mukana tulevaa henkistä vapautta.
Monta vaaraa oli tosiaan Delphiini jo tänä yönä karttanut, sillä, mitä lähemmälle pohjoisnapaa tultiin, sitä useammin ilmestyi näitä jääkallioita, jotka tuulen ja meren-virtojen ajamina liikkuivat, ikäänkuin uiskentelevat jääluodot, kaikkialta kaikkialle.
Tämä muutos liikutti Bertelsköldiä syvästi. Hän oli karttanut kaukaisimmittainkaan viittaamasta niihin sanoihin, jotka rajujen tunteiden pakosta olivat päässeet hänen huuliltaan onnettoman Espanjan ravintolan sivuhuoneessa. Mutta nämä sanat alkoivat juurtua hänen sydämeensä.