United States or South Korea ? Vote for the TOP Country of the Week !


Kun hän kerran neuvoessaan Juhoa kuljetti hänen kankeaa kättään, johtui hänelle yhtäkkiä mieleen Juho hangella kuolleena! Hän tempasi kätensä ja vetäytyi pois. Kylmä karsi ruumista ajatellessaan, että se olisi voinut tapahtua. Mutta mitä Juho oli humalassa ollut!

Hän sitoi vangin hevosen perään, työnsi vereksen lehtikäärön poskeensa ja kömpi satulaan niin rauhallisesti kuin olisi ollut kysymys rippikirkkoon lähdöstä. En huolinut estää Juhoa hänen puuhissaan, sillä muuta keinoa ei meillä ollut vangin kuljettamiseksi, jotapaitsi itsellänikin oli, totta puhuakseni, vielä hyvässä muistissa kilpajuoksuni Kiteellä.

Samaa, jonkinlaista koneellisuutta on Juhon enimmän kuitenkin piika Miinan hahmossa, monista älykkäistä piirteistä huolimatta. Oli tervehtinyt Juhoa kättä ojentaen ja kysynyt nimeä. Kun Juho oli änkyttänyt, niin oli hän katsonut hyvin läheltä ja sanonut: Ystäväni, katso minuun ja sano rauhallisesti. Ja aivan puhtaasti oli silloin tullut suusta: Juho Anttonen.

Heidän tavallaan kasvatettu ihminen jää parantumattomaksi raajarikoksi, josta ei milloinkaan tule sitä, joksi se olisi voinut varttua. Voi, Kris, elä sano niin! Ajatteleppas Juhoa; muistahan, miten hyvä hän on! Minä todellakin ajattelen, miten hyvä hän on, ja minua harmittaa, että niin harvat sen tietävät.

"Hän tulee kohta", virkkoi Valpuri ja katsoi ylös ompelutyöstään. Ei hän muistanut käskeä Juhoa istumaankaan, vaan tämä istui toki käskemättä. Kumpikin oli tytymätön ja istui ääneti. Hetki kului hetken perästä ja kumpikin luki mielikarvauden ja mieltymyksen sekaisilla tunteilla kiitäviä silmänräpäyksiä, mieltymys salaisen aavistuksen johdosta, että toisen tuskat ja toivot olivat toisenkin.

Niin lienee muutenki parasta, ett'en hänestä luovu, ettei hän Juhoa saa. Se Juho, kyllä hänet vielä merkitsen!" "Tietysti tyttö ei saa omin päinsä päättää tässä asiassa", virkkoi Sofia. "Minun tulevainen miniäni! Kyllä häntä pehmitämme!" Näin äiti ja poika puhelivat kotimatkallaan.

Hän astui lähemmäksi. "Eikö tämä ole kihlasormus?" Nuori tyttö katsahti ylös, sitten loi hän katseensa maahan; äkkiarvaamatonta oli tuo hänelle; nyt ymmärsi hän Juhoa. "Maria." Juho ojensi sormuksen hänelle, "tahdotko ottaa sen minun kädestäni? saanko minä panna sen sormeesi?" Vapisten ja kuitenkin sanomattoman luottavaisesti ojensi hän pienen värisevän kätensä esiin. Juho pani sormuksen sormelle.

»Saisipa soman sadun», sanoi Juho kun he olivat istahtaneet pöydän ääreen kahvia juomaan. »Prinsessa mökissä.» »Sinä puhut niin kovasti, että Katri herää suotta aikojaanvaroitti Esteri. Juho oli pitkän aikaa ääneti. Vihdoin viimein hän sanoi: »Katrihan on AmerikassaEsteri hytkähti tuolillaan, silmäsi vuoroon Juhoa, vuoroon kammarin ovea. »Ollut jo pari vuotta

Ystäwä lähestyi wiimein Juhoa, otti häntä kädestä kiinni ja sanoi: "Kowan sanoman sanoin sinulle, ystäwäni, sinä et näy jaksawan sitä kantaa sinä näännyt: ei olisi minun pitänyt sinulle ilmoittaa tuota uutista". "Oikein teit, oikein teit, ystäwäni, kuin totuuden ilmoitit!

Sen oli Esteri itsekin huomannut, vaan se tuntui hänestä yhtä luonnolliselta kuin että hän sinutteli Juhoa, jonka »ryökkynä» taas hänestä tuntui oudolle ja pahalle. Ja Kallea neuvoessa hän asettui kuin olisi ollut joku määrätty lyhyin välimatka vaarinotettava, jota vastoin hän ei miksikään huomannut, jos laski kätensä Juhon olkapäälle tai katsoi häntä hyvin läheltä silmiin.