United States or Denmark ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kyllä niin, olisi minulla aikaa; mutta sitäpaitsi niin nyt on tuo soitto niin keinollista, oikein keinollista, siihen en minä nuoruudessanikaan yhtynyt. Ei, Emili tulee soittamaan, sittenkuin me olemme saaneet vähän haukattavaa; sillä me toivomme, sekä Blomros että minä, saada kunnian pidättää herra luutnanttia.
Hän kätki rintaansa vastaan kukan; hän muisti hämärästi, että luutnantti oli luvannut tulla hänen luoksensa. Hän silitti hiuksiansa ja meni tulevaa vastaan, Vaan Anna ei luutnanttia nähnyt. Hänen edessänsä oli herrasmies; mutta tämän miehen kanssa ei ollut Anna sanaakaan ennen puhunut. Tämä mies, joka nyt Marian kamarissa seisoi, oli Annalle outo.
Mennä naimisiin Tillingin kanssa! Mitä ajattelet? Sehän olisi oikea perheonnettomuus. Silloin tahtoisin melkein mieluimmin mutta, totisesti puhuen, ei suinkaan sinulla ole sellaisia aikeita? Mitä sinulla olisi sitä vastaan? Sinähän olet juuri ehdotellut minulle yhtä luutnanttia, yhtä kapteenia ja yhtä majuria, Tilling on everstiluutnantti. Niin, sepä juuri pahin.
Täällä on kaksi nuorta luutnanttia, jotka joutuisivat epätoivoon. Ikään juuri pyysivät, että esittäisin heidät hänelle ensimmäisessä sopivassa tilaisuudessa. AKSEL. Erittäin suuri kunnia. Mutta minulla ei ole hituistakaan halua kiusata itseäni kuoliaaksi luutnanttien tähden. SANDELL. Kyllä rouvasikin haluaa jäädä, sen näkee. Hän huvittelee oikein sydämmensä pohjasta, katsopa tuonne.
Lahja näytti tämän keskustelun kestäessä hämilliseltä ja tyrmeältä, ja vaihetti vaan muutamia yksitoikkoisia sanoja Hannan kumppanin kanssa, joka sill'aikaa enemmän katseli kaunista luutnanttia, kuin laihaa, oikullista apulaista.
Olimme juuri menemäisillämme pensaston ohitse, kun Dagobert sekä Charlotte tulivat meitä vastaan, viimemainitulla kiiltävän valkoinen silkkihattu päässä ja sinertävä samettinuttu hartioilla. He olivat silminnähtävästi kävelemässä. Minä en vielä ollut nähnyt "herra luutnanttia", sillä olin säännöllisesti karttanut häntä, vaikka hän usein tuli Karolinenlustiin.
Kaikki upseerit olivat kannella ja eri paikoille hajautuneet, laittamaan kaikkia paikkoja lähtöön selville. Päällystöön kuului yksi kapteini, yksi toinen kapteini, kaksi ensimäistä luutnanttia ja viisi luutnanttia, joista yksi, h:ra H., oli franskalainen, ja yksi vapaa-ehtoinen, niinikään franskalainen.
Oh, me emme koskaan saata kyllin kiittää luutnanttia. Sata kertaa olen minä kysynyt Blomros'ilta: Rakas Blomros, etkö sinä ole nähnyt herra luutnantti Berndtsson'ia? Mutta ukko-kultasellani on heikot silmät eikä käy juuri koskaan ulkona. Niin, minä oikein surkuttelin sinua, Blomros'ini, senvuoksi, ett'et sinä hoida terveyttäsi etkä ole liikkeellä.
Hän oli sellainen olento, joka näkyi edustavan itse terveyttä ja iloakin. Oh, mitä näen! Niin, kah suurta luutnanttia... Hyvää päivää, rakas Berndt, hyvää päivää Frans! painakaa puuta!...
Ihastunutko?... En, minä jumaloin häntä! vastasi Albert, painaen kädellään sydäntään. Jos luutnantti olisi tiennyt, että tämän käden ja sydämen välillä oli kirje Julia Palmilta, olisi hän varmasti saanut sappitaudin. Ehkä aiotte kosiakin häntä, te mainio konttoristi? jatkoi sotilas, voimatta enää hillitä mustasukkaisuuttaan. Konttoristi mittasi luutnanttia kiireestä kantapäähän.