United States or Kyrgyzstan ? Vote for the TOP Country of the Week !
»Eikä suotta sinua nimitetty veden armaaksi antivaimoksi», lisäsi pikku mies. Väki kääntyi nyt kuninkaan puoleen ja rukoili häntä rajoittamaan Vellamon liikanaista anteliaisuutta. Mutta Ahti vaikeni kauan ja hänen kasvoissaan kuvautui osaksi suruista mieltä, osaksi syvää miettiväisyyttä.
Hän oli ollut kuin kotka korkean vuoren laella, jota kaikki ilmanrannat, kaikki rajattomat, tuntemattomat avaruudet puoleensa houkuttelevat. Nyt oli hän saanut päämäärän itselleen: Sinikka. Nyt olivat kaikki kuulakkaat, epämääräiset kangastukset ottaneet muodon ja yhdeksi ainoaksi, armaaksi, väikkyväksi ja välähteleväksi kuvajaiseksi pukeutuneet: Sinikka...
Salik Sardar Khaan on vapaiden ruhtinas. Hän on halveksinut kaikkia naisia ja rakastanut ainoastaan sankaritöitä ja sotaista kunniaa; mutta Alheidi on voimakkaan voittanut. Tahdotko tulla orjattareksi jonkun pelkurin Shahin, joka satojen joukosta sinut tuskin näkee, tai tahdotko tulla sankarin armaaksi, hänen silmäinsä valoksi, sydämensä vereksi, elämänsä tuleksi? Tule Alheidi!
Anna näki, kuuli ja tunsi kaikki, tämä luonnon juhla-asu muistutti neidolle Häntä, joka kaikki niin armaaksi ja kauniiksi on tehnyt. Semmoisissa miettein oli hän kappaleen matkaa eteenpäin joutunut, ja kaikki muut unohtanut, niin aukesi edempää Ojamylly hänen silmiinsä, ja äkkiä pidätti Anna askeleitaan. Vielä kerran, niin lähellä, oli hän kahdenvaiheella.
Tuskin oli siitä vuotta kulunut ja nyt Kalle jo nimitti Himmiä "armaaksi". Koko vuosi oli ollut niin tavattoman pitkä, eikä Jerikokaan hänestä enää mitään välittänyt. Koko vuoden oli hän päinvastoin karttanut häntä ja näyttipä siltä, kuin olisi tuo entinen lapsuuden ystävä inhonut häntä, samoin kuin Kallekin nyt näkyi jo tekevän.
"Tahdon nimittää teitä armaaksi Emiliakseni". "Aivan kernaasti, vaan pelkään sen tulevan kovin vaikeaksi minun kielelleni". "Se ei tee mitään, ei mitään. Sanokaa nyt: mein..." "Mahin..." "Zucker..." "Tsouker..." "Püppchen, püppchen, püppchen". "Pü ... ei, en saa sitä suustani". "Kyllä saatte, teidän täytyy. Tiedättekö, mitä se merkitsee.
Ja sitten tarkastetaan tyttöjä ja katsotaan, kuka niistä on sopiva ja kelvollinen aviopuolisoksi, ystäväksi armaaksi, jonka kanssa tulee jakaa ilon ja murheen päivät ja johon elinkaudekseen sitoutuu, ettei muu kuin kuolema hänestä eroittaa voi ei muu kuin kuolema Nyt olen siis täällä jälleen!
Minä rakastan sinua Helena, minä kärsin, kun sinä kärsit, minä tuskaa tunnen, kun sinua vaivataan, ja sinä kysyt, kenen käskystä tänne tulen. Helena, minä tahdon saada viattomuutesi selville, tahdon pelastaa sinun vankeudesta, ja sitten niin sitten elän taaskin toivossa ja odotan kärsivällisesti sitä hetkeä, jolloin sydämmesi heltyy ja sinä suostut tulemaan mun armaaksi vaimokseni.
Voi, kauan, kauan jälestäpäin näin tämän katseen muuttuvan, niinkuin se nyt muuttui, siksi armaaksi hymyksi, jolla hän vakuutti minulle, ettei hän itse puolestansa pelännyt mitään ettei minunkaan tarvinnut pelätä hänen puolestansa ja erosi minusta, veljestänsä, ja oli kadonnut! Hämärsi jo aamulla, kun nousin postivaunuihin ravintolan ovella.
PORMESTARINNA. Se oli runoa, alussa Aleksandran nimi, ja sitten hänen nimensä: Urho Armas Hurmerinta. ROUVA DANELL. Minä en tiedä ketä hän muistuttaa. Hän on aivan kuin niissä meidän muutamissa korteissa ruutukuningas. ROUVA DANELL. Hänessä on jotakin niin paljon minä en osaa sanoa mitä se on. ALEKSANDRA. Me olemme jo sinut. Armaaksi häntä kutsutaan. PORMESTARINNA. Vai niin! Mitä hän puhelee?