United States or Bulgaria ? Vote for the TOP Country of the Week !
Jäykkä nainen oli äitisi nuoruutensa päivinä, ja kaunis kuin synti, sen voin sanoa, vaikka hän onkin sisareni. No, siinä ei ollut mitään pahaa. Sanotaan, että äitisi ja velipuolesi välit eivät ole oikein hyvät. Mutta siitähän saamme puhua sittemmin. Varsin hyvin, sanoi Paul. Jos enoa haluttaa, voimme mennä yhdessä Suruttomaan. Ei vielä, lapsi, ei vielä.
Jutteleeko hän mielellään, neitokainen? No miksi ei: menköön hän vain; minä juttelen myös mielelläni; kyllä minä odotan. Oi, odottakoon hän siis! Paul Werner.
Hänen loistava ratansa olisi nyt yht'äkkiä päättyvä, hän kuolisi kurjan salamurhaajan surmaamana, ei kenenkään kaipaamana, ei kenenkään itkemänä. Korkeintaan isä häntä ajattelisi, mutta hänkin unohtaisi hänet pian muun perheensä piirissä. Ja kuka hänet perisi? Paul, jota hän vihasi mikä nöyryytys! Hänen äitipuolensa, jota hän inhosi mikä kohtalon iva!
Siellä vaipui markiisitar lähimmälle tuolille ja purskahti itkuun, niin katkeraan, hillittömään ja teeskentelemättömään kuin koulutyttö, joka itkee kuollutta kanarialintuaan. Mutta mikä teitä vaivaa, madame? kysyi Paul, hämillään tästä aivan odottamattomasta tunteenpurkauksesta. Ei mikään, älkää minusta huoliko! vastasi hän. Itken ainoastaan tätä kurjaa elämää ja itseäni.
Suokaa anteeksi, madame käskee minun lisätä, että monsieurin ei pidä menettää hetkeäkään. Asia on hyvin tärkeä. Onko Babettella mitään aavistusta siitä, mitä asia koskee? Ja kultaraha, ainoa mikä hänellä oli, solahti mahtavan kamarineitsyen tällaisiin tottuneeseen käteen. En tiedä. Luultavasti jokin kirjausmalli, josta madame haluaa neuvotella, vastasi Babette viisastelevin ilmein. Paul epäili.
Oo, hän on erinomainen mies, tuo herra Paul Werner! Kolmen kilometrin päässä täältä hänellä on komea kylätuomarintila. Hänellä sitä vasta on saalista sodasta! Ja on ollut varusmestarina herra majurin väessä. Oo, hän on sitten meidän herra majurimme hyvä ystävä! Hän on sitten hyvä ystävä, joka antaisi lyödä itsensä kuoliaaksi hänen tähtensä! Niin! ja tuo on sitten minun majurini hyvä ystävä!
Suuri väkijoukko oli kokoontunut rannalle uteliaisuuden viettelemänä, sillä puoli ylioppilaskuntaa se puoli, joka suosi Paulia oli lähtenyt liikkeelle vielä kerran häntä tervehtiäkseen ja osoittaakseen hänelle myötätuntoisuuttaan ennen hänen lähtöänsä. Vaivoin ja monia sydämellisiä kädenpuristuksia saaden tunkeutui Paul taajan joukon läpi.
Toivoen jonkun harhailevan metsästäjän kuulevan hänen äänensä, rupesi Paul huutamaan täydestä voimastaan: "Tänne päin, tänne päin, avuksi Virginialle?" Mutta vain metsän kaiut vastasivat hänen huutoonsa ja toistivat moneen kertaan: "Virginialle!... Virginialle!..."
Toivon ainakin hänen olevan ruman, yksisilmäisen, köyryselkäisen tai ainakin maisterin, sillä silloin voivat muut ihailijanne olla huoleti. Teidän majesteettinne suvaitsee tehdä hyvin ja arvostella itse. Tässä hän on... Kreivi Paul Bertelsköld...
Kiintyneenä näihin suuriin aatteisiin, Paul tuskin kuuli, että ovi aukeni, ja sisään astui henkilö, joka siihen aikaan oli siksi tunnettu Turun ylioppilaiden kesken, että hän kyllä ansaitsee lähemmän tuttavuuden tekemistä.