United States or Luxembourg ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ja kun olet syönyt ensimäisen suupalan, niin avaat suusi, ja minä näen silmistäsi että nyt sieltä tulee mitä selvimmällä suomenkielellä: 'erinomaista, enpä minä olisi uskonut että... 'Tag lite' tili, var så god', se on: ottakaa hiukan lisää, olkaa hyvä! tokasen minä kuin hukkuva ja ojennan hädissäni lihaviipaletta.» Tyttö ei voinut enää itseään pidättää, vaan purskahti hillittömään nauruun.
Julia päästyänsä kammariinsa purskahti katkeraan hillittömään itkuun. Harvoin olivat he näin eronneet, mutta siinä olikin jo tarpeeksi suuri syy murtamaan hänen herkän ja hellän luonteensa. Itse asiassa hän kuitenkin tavallaan käsitti, mistä johtui Aarnion omituinen käytös. Aarnio jäi nyt vielä yksinään kuljeksimaan kaupungilla.
Kuinka sinä et sitä tiedä ... etkö sinä nähnyt? Kyllä kai hän on... Mutta silloin purskahti Sigrid hillittömään nauruun... Kyllä kai hän, kyllä kai hän on! Ja sen sinä sanot niin kauhean totisena, että ihan... Kyllä kai hän on! Ei, en minä osaa, mutta sano nyt vielä ... kuinka sinä sanoitkaan? Ei, no, Sigrid, hyvästi nyt, minun pitää nyt mennä.
Myrkytä minut, taikka polta minut, milloin vaan katsot hyväksi. Se on minulle yhtä kaikki." Tigellinus katsoa tuijotti typerällä ja ilmeisellä kummastuksella. Nero purskahti hillittömään nauruun. "Sinä olet mitä suurin mies", Nero huudahti. Tuosta hän syleili Cineasta jonkunlaisella ihastuksella. "Sinun kaltaistasi ei löydy.
MIILI. Ei kukaan mutta yöllä kuin makasin valveellani tähdet tuikkivat niin suurina ja kirkkaina ja ajatukset kävivät niin vakaviksi. Minä ajattelin omiani, jotka minun kohta täytyy jättää että minä vielä olen niin lapsellinen että minä tarvitsen niin paljon rakkautta. Enkä tiedä mistä syystä mutta minä purskahdin itkuun hillittömään itkuun
Mutta se menee taas ohi ja minä häpeän. Samaten se menee ohi sinullakin. Niin sinä luulet. Mutta niin se ei ole. Jos sinä vaan aavistaisit! Ja Lyydi yhtäkkiä purskahti hillittömään itkuun. Mitä ihmeitä sinulla on, Lyydi! Niin, minä nyt puhun sinulle kuin rippi-isälleni. On yksi ajatus, joka ei mene päästäni koskaan.
Minkätähden piiloitellut täällä köyhälistön kaupunginosassa? Kuka tuo Vinitius oli? Augustiani, soturi ja Neron hoviherra, joka otti osaa hänen hillittömään elämäänsä ja hullutuksiinsa. Olihan sen selvästi todistanut sekin juhla, jota Lygia ei ikinä voisi unohtaa.
Joku tuolla ulkona oli löytänyt maasta pilaantuneen nauriin ja nakkasi sen kuutamossa paistavaa valkoista myssyä kohden niin taitavalla kädellä, että se sattui keskelle Martta-rouvan otsaa. Hän oli pakotettu ensi kerran elämässään antamaan suun vuoron toiselle ja vetäytymään pois. Joukko räjähti hillittömään nauruun ja samalla oli Martta-rouvan arvokin auttamattomasti mennyt heidän silmissään.
Hän kauhistui kiiruhti Glaukuksen luo, ja hapuillen käsillään hän kosketti hänen polviaan ja niitä syleillen puhkesi hillittömään itkuun. »Oi, puhu minulle! Puhu! Ethän minua vihaa? Puhu, puhu!» »Valon jumalatar auttakoon ihana maa tämä Kypro! Haa! He täyttävät meidät viinillä veren asemesta! Nyt ne avaavat tuon faunin suonet näyttääkseen, kuinka se kuohuu ja käy!
Mutta hiljaa vaikeroiden vaipui Martinus Olai pöytäänsä vastaan ja purskahti hillittömään itkuun. Kaksi miestä hiihtää ja hiihtää suurta ääretöntä aappaa valjun tähtiyön valossa. Väliin vetäytyy taivas hienoon pilveen, väliin kirkastuu pohjola, revontulet liekehtivät ja loimottavat, himmeitä varjoja lumelle luoden.