Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 22. toukokuuta 2025
Tuollahan Hägerflycht vihdoinkin tulee! huusi kapteeni Wagenfelt, osoittaen vaunuja, jotka uupuneiden hevosten vetäminä verkalleen lähenivät huonoa tietä myöten. Ei se ole hän, virkkoi Bertelsköld, se on joku vieras. Vieras tuli lähemmäksi, ja vaunuista hyppäsi kiireisesti mustiinpuettu nuorukainen. Se oli Paul Bertelsköld. Ah, tämähän sopii mainiosti!
Hän puhui voimakkaasti, loistavasti, terävästi, ja ainoastaan yhtä puuttui, että tämä puhe olisi ollut täydellinen mestariteos siitä puuttui ainoastaan kristillisen rakkauden lämmintä henkeä. Kuulijat olivat ihastuneita; lyhyt, haihtuva, nuoren ylioppilaan pilkanteon aiheuttama vaikutus oli kerralla hälvennyt. Paul itsekin alkoi melkein hävetä, mutta siihen hän oli liian ylpeä.
Hän oli siis sydämellisesti iloinen voidessaan kerran maksaa jonkin osan kiitollisuudenvelastaan, kun hänen asuntoonsa eräänä kauniina kevätpäivänä tuotiin pahasti haavoittunut nuorukainen nimeltä Paul Bertelsköld.
Sellaisia typeriä juttuja olen kuullut ennenkin, enkä huoli niistä tuon taivaallista. Pidä kultapalasesi. Paul mietti ja yhä kyti hänen mielessään ajatus, että hän voisi silmänräpäyksessä maksaa kasvatusisänsä velat, tarvitsematta tarjota aarteitansa kultasepälle, mikä niin puheliaassa kaupungissa kuin Turussa olisi voinut herättää arveluttavaa huomiota.
Tämä kysymys koski Paul Bertelsköldiin, hän astui neljä askelta eteenpäin, läheni kreivi Bernhardia ja tarjosi hänelle kätensä, sanallakaan ilmaisematta niitä tunteita, jotka riehuivat hänen rinnassaan. Veljenne tarjoo teille kätensä, herra kreivi, virkkoi Sprengtporten.
Hän ei voinut sille mitään, hänen täytyi pitää ystävänsä puolta, koska Paul juuri hänen tähtensä oli joutunut näihin rettelöihin. He huusivat tuolla akatemiassa aikovansa antaa sinulle selkään, sanoi Leo; mutta joka vain sormensa ojentaa, saa nyrkillä vastaan.
Tästä hetkestä lähtien vyöryivät tapaukset kuin alamäkeä, ja mielipiteiden myötätuuli yltyi myrskyksi. Paul Bertelsköldillä oli koko aamupäivän ollut työtä kuninkaan käskyjä toimeenpannessa ja vasta klo 11 ap hän pääsi ulos. Hän kiiruhti markiisitar Egmontin hotelliin Kuningattarenkadulle, mutta sinä päivänä ei ollut helppoa päästä kulkemaan.
Paul Emil eli Paavo Cajander syntyi jouluaattona 1846 joululahjaksi maalleen ja kansalleen. Kotonaan sai hän yksinkertaisen, mutta huolellisen hoidon ja kasvatuksen. Isä oli ankaranlainen ja oikeudestaan kiinnipitävä mies, lapsilleen hyvä ja oikeamielinen isä. Suurella kunnioituksella mainitsi häntä Paavo Cajander, vaikka paljoa ei ollut muistiin aikaisin kuolleesta isästä jäänytkään.
Hyvästi, rakas äiti! Suutelen Sinua kaikesta sydämestäni, samoin myös isoisää ja täti Lisonia. Toivon kohta saavani nähdä Sinut. Poikasi Varakreivi Paul de Lamare". Hän sai siis pojaltaan kirjeen! Paul ei siis ollut unhoittanut häntä. Jeanne ei ollenkaan ajatellut sitä, että poika pyysi häneltä rahaa. Pitihän sitä hänelle lähettää, kosk'ei hänellä sitä enää ollut. Vähät rahoista!
Herra parooni, jatkoi Paul, minä en ole mikään lapsi, jota voitte möröillä peloitella, ja minä julistan, että jos aiotte tapella Bernhard Bertelsköldin kanssa, niin täytyy teidän ensin tapella minun kansani. Jos kieltäydytte, niin julistan teidät näiden herrain läsnäollessa roistoksi ja raukaksi. Huuti, herra!
Päivän Sana
Muut Etsivät