Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 8. kesäkuuta 2025
"Melkein kaikki lähitienoilta ja monta ystävää kaukaakin tulivat saattamaan isoisää haudalle. Olin ylpeä kunniasta, joka hänelle osoitettiin, ylpeä siitä että yksin kävelin arkun takana ja että minä olin läheisin hänen omaisistaan, mutta sydämmeni oli surusta pakahtumaisillaan. Lapsen suru ei ole kestäväinen, mutta häntä en koskaan unohtanut. "Keskusteltiin kauvan siitä, minne minä nyt joutuisin.
Päinvastoin oli se hänestä hupaistakin saada taas monesta aikaa itseään vastapäätä, pöydän toisella puolen nähdä nuoremman tyttärensä miellyttävät kasvot, sillä ehdolla tietysti, että nämät olisivat iloisat niinkuin ennenkin; hän kiikutteli tyttärensä-tytärtä polvillaan ja oli sisällisesti vakuutettu siitä, ett'ei tässä maailmassa parempaa isää eikä isoisää ollut kuin hän.
Kaunottaren hyväksyvä silmäys on oleva työn palkka lausui parantumaton Juhani. Joutavia! Ei sanaakaan leikkiä enään lausui Elise mahtavimmalla käskyäänellä. Otto, sinä menet laittamaan itsellesi peruukin, ymmärrätkö? Ymmärrän herra kapteeni! Peruukin, mikä hänestä sitte on tuleva? kysyi isoäiti. Aksel Oxenstjerna, jota isä niin ihailee. Vaan jos Otto kuvaisi isoisää?
Siellä on isoisänikin; oletko häntä nähnyt?» »En tiedä. Kuka on isoisäsi?» »Etkö häntä tunne Niemen ukkoa?» »En tunne.» Heidän näin puhuessaan tuli Mikki, joka oli ollut vainioitansa katselemassa, sisälle. Hän tarkasteli ukkoa ja kysyi sitte, mistä hän oli, vaan pikku Mikki vastasi vanhuksen puolesta: »Vieras on Pohjanmaalta, mutta ei hän tunne isoisää.»
Hyvästi, rakas äiti! Suutelen Sinua kaikesta sydämestäni, samoin myös isoisää ja täti Lisonia. Toivon kohta saavani nähdä Sinut. Poikasi Varakreivi Paul de Lamare". Hän sai siis pojaltaan kirjeen! Paul ei siis ollut unhoittanut häntä. Jeanne ei ollenkaan ajatellut sitä, että poika pyysi häneltä rahaa. Pitihän sitä hänelle lähettää, kosk'ei hänellä sitä enää ollut. Vähät rahoista!
»En ole», vastasi poika, »mutta äiti on niin sanonut; ja äiti sanoo, että pitää joka ilta ja aamu siunata isoisää, että Jumala häntä muistaisi mutta mikä sinun on, ukko? silmäsi ovat vettä täynnä.» »Ilta tulee, silmiäni sumuttaa.» Ukon ääni värähti, kun hän sanansa sanoi.
Voi niin, isoisää huudahtivat kaikki samalla kertaa siitä tulee mainio taulu. Kun muut kuvat on näytelty, niin sitte näytetään perhekuvia, isoäiti ja isoisä, se on mainiota! Mummo se aina huomaa parhaite huudahti Elise ja painoi poskilleen mummon ryppyiset kädet, sekä suuteli niitä. Kaikki vakuuttivat, että tulee hauskaa ja mainiota.
Poika puheli vielä: »Isä ja äitikin isoisää aina: siunaavat; äiti sanoo: 'Hyvä Jumala, siunaa häntä ja pehmitä hänen sydämmensä'». »Lapseni, sinä vaivaat vanhusta», sanoi Lyyli, »tule nyt pois.» »Antakaa hänen olla vain», vastasi ukko, »minä rakastan lapsia.
He puhuivat hänen armaasta, rakastettavasta ja lempeästä luonteestaan, joka niin selvästi muistutti isoisää Bernhard Bertelsköldiä, ja niistä toiveista, joita hänellä oli, voidakseen ajan myrskyissä kohota vakavaan ja kunniakkaaseen yhteiskunnalliseen asemaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät