United States or French Polynesia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kun Mestari oli hänen unensa haihduttanut, otti hän Enkelin kanteleen polvilleen ja muistaen sen sävelten voivan uneen uinuttaa, soitteli hän sillä kauan. Oli kuin olisivat päivän iloisat tunteet nyt kanteleen helinässä saaneet muodon. Viimein hän soitti erään vanhan erolaulun ja laskeusi sitte levolle.
Minä vastasin, että olin sanomattomasti mielissäni ja kiitollinen hänen hyvyydestänsä, ja vakuutin hänelle innolla ja, jos en pety, kyyneleet silmissäni, että hän on saattanut minun unohtamaan olevani vieras Newyorkissa, ja lisäsin, että olen aina unohtumattomana muistissani säilyttävä sitä ystävyyttä, jolla minua on hänen perheessänsä kohdeltu sekä ne iloisat hetket, jotka olen hänen huoneessansa viettänyt.
Ja sammalmättähäll' istua Luo tytön poika nyt tohti; Nyt silmät säihkyivät riemua, Nyt posket ruusuja hohti. On kesä. Kummut kukkivat, Aholla marjat hohtaa, Ja paimenlapset iloisat Nyt usein toistaan kohtaa. He marjat kukkihin vaihtavat Ja missä kulkevat, siellä Jo vuortenrinnatkin huokuvat Ja laaksot on ilomieliä.
Kun tämä oli saanut valmiiksi sulo-äänisen huilunsa, jossa Syrinki-Nymfan henki eli, ja, tätä mieluisaa soitinta soittaen, kulki vuoria, laaksoja, niin silloinpa iloisat vuori-Nymfat tanssivat hänen ympärillänsä, yhdistivät heleät äänensä hänen soitantoonsa ja lauloivat hänen kunniakseen jumalallisia ylistysvirsiä. Mutta eipä yksistänsä Pan mieltynyt vuoren-neitojen ilohon.
Nyt pallot, kiekot kieppuvat Ylt'ympärinsä viirin, Ja pojat, neidot iloisat Tekevät leikki-piirin: Nyt hypätään ja hyöritään, Nyt lauletaan ja pyöritään. "Luojalle kiitos! Toukokuun Ens' päiv' on tullut Vappu!" Niin virkkaa lehvät viiripuun, Niin joka lippu, lappu. Nää riemun, toivon sanaset Myös lausuu ihmis-sydämet. Saaren Lotta.
Päinvastoin oli se hänestä hupaistakin saada taas monesta aikaa itseään vastapäätä, pöydän toisella puolen nähdä nuoremman tyttärensä miellyttävät kasvot, sillä ehdolla tietysti, että nämät olisivat iloisat niinkuin ennenkin; hän kiikutteli tyttärensä-tytärtä polvillaan ja oli sisällisesti vakuutettu siitä, ett'ei tässä maailmassa parempaa isää eikä isoisää ollut kuin hän.
Se vielä yhä enempi kuin takertui kiinni ajatuksiinsa muistellessaan miten elämänhaluisina olivat koko kevättalven aina toistensa seurasta nauttineet. Nyt ei miellyttänyt mikään, ei musiikki, ei iloisat meluavat ylioppilaat eikä kansajoukkojen katseleminen. Lopulta kääntyi hän Julian puoleen väsyneen välinpitämättömänä kysyen: Miksi sinä olet niin surullisella ja alakuloisella tuulella?